Tampereen Työväen Teatterin Käräjät on vaikuttavaa teatteria. Se edustaa taidetta, jossa sanottavan merkityksellisyys menee estetiikan edelle. Tampereen työväen oma teatteri aloitti toimintansa vuonna 1901 Minna Canthin näytelmällä Anna-Liisa. Nyt temaattinen ympyrä sulkeutui. Teuvan pitäjässä viime vuosisadalla käydyistä käräjistä kertova näytelmä on teemoiltaan hätkähdyttävän ajankohtainen. Ohjaaja Sirkku Peltolan mukaan naisten oikeudet ovat kohdanneet aivan viime vuosina takaiskuja.
Markus Nummen romaaniin perustuva Käräjät kertoo Teuvan pitäjän vuoden 1938 käräjistä, joissa kymmenissä laittomissa aborteissa avustanut sikiönpäästäjä tuomittiin kuritushuonevankeuteen. Samalla tuomittiin kymmeniä laittoman abortin tehneitä naisia ja joitakin näihin tekoihin heitä painostaneita miehiä lyhyisiin vankeusrangaistuksiin. Samoilla käräjillä käsiteltiin myös juttu, jossa suuren talon isäntää syytettiin taloon kasvattitytöksi otetun 14-vuotiaan lapsen raiskauksesta.
Nummi on kirjoittanut fiktiivisen romaaninsa historiatieteen tarkkuudella. Oikeuden pöytäkirjojen lisäksi hänen lähteitään ovat olleet muun muassa äidin sukulaiset, joiden haastatteluja Nummi oli tallentanut vuosien varrella ääninauhoille. Nummen romaani Käräjät on siten paitsi mahtava lukuromaani, myös todella tarkka ajankuva viime vuosisadan alkupuolen sääty-yhteiskunnasta.
Vaikka Ruotsin vallan ajalta periytynyt palkollissääntö oli kumottu vuonna 1922 ja huutolaisuus korvattu köyhäinhoitolailla vuonna 1923, olivat vanhat asenteet voimissaan vielä 1930-luvulla ja varsinkin tyttölasten tilanne huono, jos turvana ei ollut asemansa yhteisössä vakiinnuttaneen suvun antamaa suojaa. Tarinan raiskattu tyttö joutui kasvattilapsena raatamaan kasvattivanhempiensa taloudessa aivan yhtä ankarasti kuin edellisen vuosikymmenen huutolaislapset.
Sovituksessaan ja ohjauksessaan Peltola oli taitavasti etäännyttänyt tarinan romaanin realismista. Tarinan historiallinen tarkkanäköisyys ei siitä kärsinyt – se terävöityi, kuten varmasti oli tarkoituskin. Suomessa elettiin pulavuosien jälkeen 30-luvun loppupuolella voimakasta nousukautta. Varhaisnuorista tytöistä seksuaalisesti kiinnostuneen isännän edellinen kasvattilapsi pakeni isännän ”lystinpitoa” lähtemällä kaupunkiin. Tampere ja sen puuvillateollisuus tarjosivat tuolloin tämän mahdollisuuden tuhansille maaseudun nuorille tytöille.
Tähän asetelmaan kulminoituu myös kehitys, jonka takia naisten asema on alkanut Suomessa huonontua tavalla, josta Peltola on selvästi huolissaan. Sosiaali- ja terveysministeriön ja järjestöjen tekemien virallisten arvioiden mukaan sosiaaliturvan leikkaukset ja julkisen terveydenhuollon maksujen korotukset ovat pudottaneet 31 000 lasta köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyys ja näköalattomuus altistavat tunnetusti ja tutkitusti lapsia ja nuoria kaikenlaiselle hyväksikäytölle.
Näköalattomuutta lisää se, että myös koulutuksesta on leikattu ja leikataan tulevaisuudessa vielä lisää. Esimerkiksi maahanmuuttajaperheissä kasvaneet tytöt ovat tähän asti lähes säännönmukaisesti panostaneet koulunkäyntiin, koska he toivovat koulutuksen tarjoavan väylän ulos oman suvun vahingollisten uskonnollisten traditioiden ja vihamielisen ympäristön, suomalaisten rasismin muodostamasta umpikujasta.
Alati paheneva työttömyys vähentää kaikkien mahdollisuutta oman tulevaisuuden hallintaan. Kilpailu työpaikoista on veristä, ja ehkä tätä Peltola tarkoittaa, kun hän Suomen Kuvalehdessä sanoo, että taantuman aikana naiset koetaan uhaksi. Samaan aikaan piikaorjuus tekee jo paluuta suomalaiseen luokkayhteiskuntaan. Turvattomassa asemassa olevien maahanmuuttajien hyväksikäyttö alkaa olla jo maantapa, ja kaavailtu vastikkeellinen sosiaaliturva merkitsee myös kantaväestölle paluuta Ruotsin vallan aikaiseen sääty-yhteiskuntaan.
Viime vuosisadan alussa Helsingissä toimi useita bordelleja, jotka rekrytoivat työntekijänsä maaseudun viheliäisiä oloja ja piikaorjuutta paenneista tytöistä. Tänään saman markkinaraon on löytänyt alustatalous. Media on tehnyt ihannoivia juttuja OnlyFans-sivuston avulla rahaa tehneistä ”massimuijista”, mutta todellisuudessa valtaosalle tähän ”naisen kehollisen itseilmaisun karnevaaliin” osallistuneille ovat jääneet käteen vain kulut ja häpeä.
Näytelmän kuvaus raiskausoikeudenkäynnistä perustunee Teuvan käräjien pöytäkirjoihin. Suomessa seksuaalista väkivaltaa koskevat syytteet käsitellään oikeudessa pääsääntöisesti salattuina suljetuin ovin. Poikkeus säännöstä on tuore oikeudenkäynti, jossa vapaaottelija Makwan Amirkhania syytetään laulaja Mirja Luotiin kohdistuneesta seksuaalisesta teosta. Näytelmän raiskauksesta syytetyn tilallisen puolustusasianajajan puheet saivat minut naurahtamaan tahattomasti. Tässä suhteessa mikään ei ilmeisesti ole 90 vuodessa muuttunut mitenkään.
Ensi-illassa Käräjät alkoi kohtauksella, jossa Verneri Liljan näyttelemä poliisi Juho Iivonen ajaa polkupyörällä näyttämölle. Hänen tehtävänsä on tutkia ilmiannon perusteella paikkakunnalla tehtyjä laittomia sikiönlähdetyksiä ja raiskausta. Ilmiantaja on veljensä hoteissa teini-ikäisestä asti elänyt Vilja Neva (Sari Mällinen), joka on 40 vuotta tarkkaillut kylän elämää ullakkokamarinsa ikkunasta. Näytelmän ydintarina on siten dekkari, jonka juonta ei ole syytä tässä paljastaa.
Käräjissä näyteltiin upeasti. Varsinkin teini-ikäistä Vilja Nevaa näytelleen Anne-Mari Alaspään huikea tulkinta nuoren, raiskatun tytön tuskasta toi kyyneleet sekä minun että vieressä istuneen vaimoni silmiin. Tarina muistutti meitä siitä, miten lohduttomat ja lopulliset seksuaalisen väkivallan seuraukset voivat olla. Petra Poutasen urkuharmonille sovittama musiikki korosti vielä tätä näytelmän perimmäistä traagisuutta.
TTT:n suurella näyttämöllä näyttelijöiden puheteatteri synnyttää helposti eräänlaisen kirppusirkusefektin. Nyt näytelmän lavastukselliset ratkaisut vielä korostivat tätä vaikutelmaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, lavastus jäljitteli työväentalojen vanhaa rakennetta. Näyttämö oli erotettu katsomosta korkealla rampilla, ja kohti lavastetornin korkeuksia kurottaneet kulissit jäljittelivät niitä pahvista tehtyjä, joita kansanteatteri on käyttänyt halki vuosikymmenten. Suuren näyttämön mittoihin sovitettuna tämä lavastus kasvoi monumentaaliseen kokoon.
Peltolan ohjaus täytti kuitenkin tyhjää tilaa taidokkaasti liikkeen avulla. Ilmaisuvoimainen ja toimiva koreografia on Petri Kauppisen käsialaa. Kauppisen koreografia laittoi näyttämön lavastukseen kuuluvat puiset arkut liikkeelle. Tarinan kerroksellinen rakenne korostui. Jokaisen suljetun arkunkannen alla meitä ikään kuin odotti jokin uusi yhteisön vaiettu salaisuus.
Samoista laatikoista syntyi juna, kun eteläpohjalaiset lähtivät sotaan näytelmän lopussa. Naisten kannalta sotaan kaikkine kauhuineen liittyy paradoksi. Naisten yhteiskunnallinen asema nimittäin vahvistui molempien maailmansotien aikana, koska naisten työpanos sotatalouden pyörittäjinä oli ratkaisevan tärkeä. Esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918. Tosin Britanniassa miesten ja naisten äänioikeus toteutui täysin tasa-arvoisesti vasta vuonna 1928. Ranskassa tarvittiin kaksi maailmansotaa, ennen kuin naiset saivat äänioikeuden vuonna 1945.
Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa jo vuonna 1906.
Käräjät
Kantaesitys 29.10.2026 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä, kesto noin 2,45 h
Perustuu Markus Nummen romaaniin, Sovitus ja ohjaus: Sirkku Peltola Musiikin suunnittelu/muusikko: Petra Poutanen Koreografia: Petri Kauppinen Lavastuksen ja pukujen suunnittelu: Pirjo-Liiri-Majava Naamioinnin suunnittelu: Emmi Puukka Valosuunnittelu: Eero Auvinen Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio Ohjaajan assistentti: Petri Kauppinen Lavastus- ja pukusuunnitteluassistentti: Anniliina Parkkinen
Vastaava tuottaja: Heidi Kollanus Tuottaja: Elise Richt
Rooleissa: Sari Mällinen, Anne-Mari Alaspää, Verneri Lilja, Mika Honkanen, Emmi Kaislakari, Janne Kallioniemi, Petra Karjalainen, Heidi Kiviharju, Maija Lang, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Saska Pulkkinen, Vili Saarela, Miia Selin, Joni Kolehmainen, Tuomas Oittinen, Janne Saarelainen, Pinja Sipronius, Igor Smirnov
