Avainsana: Mika Eirtovaara

Harri Saukko ja Pispalan parturin arvoitus

Nordic Noir on dekkari, jossa Mika Eirtovaara esittää kaikki roolit. Torstai-iltana TTT-klubilla kantaesitetty rikosmysteeri edustaa niin poikkeuksellista tapaa tehdä teatteria, ettei genrelle ole vakiintunutta nimitystä. Suomessa puhutaan moniroolimonologista tai virtuoosikomediasta. Rikosmysteeri, jossa sama näyttelijä esittää sankaria, uhria ja kaikkia epäiltyjä, kääntyy kuin itsestään – ja tietysti myös täysin tarkoituksella – lajityypin parodiaksi.

Nordic Noir on koomikko Mika Eirtovaaran hengästyttävällä vauhdilla etenevä Quick-Change Farce. Suomessa lajityypistä käytetään joskus käsitettä virtuoosikomedia, mikä kertoo tyylilajin vaativuudesta. Kuva © Kari Sunnari

Käsiohjelman mukaan tämä komedia puhuttelee niitä, joiden makuun television synkistelyt Sillasta Harry Holeen ovat istuneet. Neuroottinen, päihdeongelmista kärsivä dekkari on meille yhä kirjoja lukeville tuttu hahmo jo Raymond Chandlerin romaaneista. Käsikirjoitusta kirjoittaessaan Eirtovaara on varmasti katsonut myös Harry Holen roolia näyttelevän Tobias Santelmannin näyttelemistä. Nordic Noirin Harri Saukko oli pukenut hauskalla tavalla päälleen kaikki lajityypin kliseet.

Komedia on teatterin kuningaslaji. Kohtausten oikea ajoitus on kaiken a ja o. Yhden näyttelijän virtuoosikomediassa ajoitus pitää tehdä sekuntikello kädessä. Esityksensä yhdessä Miko Jaakkolan kanssa ohjannut Eirtovaaralla oli ensi-illassa tässä suhteessa kirivaihde päällä. Englanninkielisessä maailmassa tällaisesta hurjastelusta käytetään käsitettä Quick-Change Farce. Eirtovaara on aloittanut teatteriuransa stand up -koomikkona, ja se näkyi ja tuntui otteissa.

Kuolleita kohtia tai tyhjäkäyntiä ei Eirtovaaran kahteen vetoon juuri jäänyt. Ehkä ensi-illassa turboruuvi oli käännetty liiankin tiukalle tällaiseen hämäläiseen makuun. Jostakin takaraivosta tuli mieleen Tenho Saurén ja Tankki täyteen -sarjan kohtaus, jossa tämä perinteisen hämäläishuumorin virtuoosi kertoi vitsin miehestä nudistirannalla. Toinen muisto liittyi uransa punkbändinä aloittaneeseen Eppu Normaaliin ja poikien kokeiluihin siitä, miten nopeasti biisin Poliisi pamputtaa taas voi soittaa.

Tarinan Harri Saukko seikkailee Tampereen miljöössä. Se pohjoisen valo näyttämölle tuotiin Jaakkolan videoilla. Ratkaisu toimi hienosti. Käsiohjelma ei kerro, kuka on ottanut valokuvat, joista videoilla luodut näyttämökuvat oli rakennettu. Otaksun Jaakkolan käyttäneen vanhoja Tampere-aiheisia valokuvia, joiden valaistuksen hän oli muokannut Nordic Noir -tyyliin sopivaksi.

Nordic Noirin tarina on sijoitettu Tampereelle. Esityskuvassa Mika Eirtovaaran taustalla näkyvä näyttämökuva on esimerkki Miko Jaakkolan esitystä varten luomasta Nordic Noir -henkisestä lavastuksesta. Kuva © Kari Sunnari

Nordic Noir on rikosmysteeri. Sen juonta ei siten passaa tässä repostella. Sen verran uskaltaa sanoa, että myös itse tarina on tyylipuhdas parodia lajityypistä. Itse ihmettelin ennakkoon, miten Nelosen Komisario Koskinen on korotettu esityksen käsiohjelmassa Nordic Noirin luokkaan. Toki Seppo Jokisen mainioon dekkarisarjaan on siinä yritetty lisätä syvyyttä ja kansainvälistä meininkiä istuttamalla kunnon komisariota joka jaksossa psykiatrin vastaanotolle. Olin huomaavinani, että Eirtovaara on pohdiskellut jossain vaiheessa samaa asiaa.

Eirtovaara valmistui näyttelijäksi Tampereen yliopiston näyttelijätyön linjalta vuonna 2001. Ensimmäisen stand up -keikkansa hän teki vuonna 1998, ja ammattimaisen stand up -koomikon ura alkoi vuonna 2000. Uransa aikana hän on työskennellyt näyttelijänä ja ohjaajana muun muassa Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa, turkulaisessa Linnateatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa.

Nordic Noir

Kantaesitys TTT-klubin näyttämöllä 17.9.2026

Käsikirjoitus: Mika Eirtovaara Ohjaus: Mika Eirtovaara ja Miko Jaakkola Videosuunnittelu:  Miko Jaakkola Äänisuunnittelu: Christian Blomberg Näyttelijä: Mika Eirtovaara

Hiuskarvan varassa on improvisaatioon perustuva komedia – Syvyyttä ja makua tamperelaishuumorista keitetty soppa saa kypsyessään – Pikkujoulun viettäjille tämä Tampereen Teatterin räväkkä kabaree on kuin tehty 

Kuka on syyllinen? Kuvassa Eeva Hakulinen, Risto Korhonen, Ville Majamaa ja Elina Rintala. Hiuskarvan varassa on dekkari, jossa esityksen yleisö saa päättää esityksessä annettujen vihjeiden perusteella, kuka roolihenkilöistä on syyllinen murhaan. Kuva © Heikki Järvinen

Yhden ihan osuvan määritelmän mukaan teatteri on aikuisten leikkiä. Jos allekirjoittaa tämän, voi sanoa, että Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa oli aikuisten seuraleikkiä. Meidät katsojat oli kutsuttu mukaan tähän pullonpyörityspeliin. Tehtävämme oli löytää vastaus kysymykseen, kuka murhasi kampaamon yläpuolella asuneen rouvan.

Hiuskarvan varassa alkoi burleskina komediana, jossa oli paljo ovifarssin piirteitä. Komedian muoto ei kuitenkaan ollut tämän ronskin kabareen ytimessä. Kiinnostavaksi esityksen teki se, että saksalaisen Paul Pörtnerin vuonna 1963 kantaesitetyn näytelmän ytimessä on improvisaatio. Näytelmän tarina ja juoni tarjoavat vain kehykset näyttelijöiden reaaliaikaiselle improvisoinnille.

Ensi-illassa Tampereen Teatterin lupaus virtuoosimaisesta näyttelijäntyöstä joutui kovaan testiin. Ja kyllä, teatterin kokenut kaarti selvisi haasteesta kunnialla. On varmaan myös hauska päästä tekemään roolia, jossa liioittelulla ei ole mitään ylärajaa. Aina voi pistää paremmaksi. Tällaista luovaa rementämistä oli hauska seurata.

Pikkujoulun viettäjille Tuulensuun Palatsin tiloihin ravintolaympäristöön vietyä esitystä voi lämpimästi suositella.

Meitä katsojia tässä yhteisessä leikissä vietiin tietysti kuin litran mittaa. Aitoon dekkarityyliin meille annettiin toinen toistaa päättömämpiä vihjeitä mahdollisesta syyllisestä ja ennen väliaikaa saimme äänestää siitä, kuka neljästä epäilystä on syyllinen. Tällä kertaa yleisön enemmistön mielestä syyllinen oli Risto Korhosen näyttelemä antiikkikauppias Eki Wuorio.

Jos meiltä katsojilta olisi kysytty ensi-illassa, kenen roolityö on ollut paras kaikista, olisin nostanut käteni Risto Korhosen ehdokkuuden puolesta. Kuva © Heikki Järvinen

Oikein äänestäneet saattoivat kokea väliajan jälkeen oikeassa olemisen tuottaman katarsiksen, kun Wuorio tunnusti syyllisyytensä. Itse en tohtinut äänestää, mutta jos olisi kysytty, mikä hienoista roolisuorituksista oli tällä kertaa se kaikkein hauskin ja hurjin, olisin nostanut käteni Korhosen puolesta.

Hämmästyttävää, miten paljon teatteri ja politiikka välillä muistuttavat toisiaan.

Kupletin juoni muuttuu jokaisella esityskerralla. Voin vain kuvitella, miten monelle mutkalle tekijät saavat sen vielä väännettyä. Joku ensi-iltayleisön joukosta jo ehti kysyä, voidaanko murhaa tutkineiden poliisien, komisario Ruususen (Arttu Ratinen) ja konstaapeli Mäyrän (Lasse Viitamäki) syyttömyydestä olla täysin varmoja.

Pörtnerin näytelmä Scherenschnitt oder Der Mörder sind Sie on käännetty 30 kielelle. Bostonin The Charles Playhouse Stage II:ssa sitä esitettiin nimellä Shear Madness 40 vuotta ja tällä suorituksella näytelmä pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan Pohjois-Amerikan pisimpään yhtäjaksoisesti esitettynä puhenäytelmänä.

Pörtnerin näytelmän suosio perustuu epäilemättä siihen, että se on helppo paikallistaa. Saksalainen vitsiperinne tuskin olisi jaksanut innostaa bostonilaisia vuosikymmeniä, vaikka huomattavalla osalla Yhdysvaltojen asukkaista on saksalaiset juuret.

Tappara on terästä. Kuvassa Arttu Ratinen, Ville Majamaa, Elina Rintala ja Eeva Hakulinen. Kuva © Juhani Järvinen  

Tampereen Teatterin esitystä on paikallistettu, mutta ainakin vielä ensi-illassa tamperelaishuumorin sakeasta sopasta lautaselle kauhottiin lähinnä vain ennalta arvattavia sattumia. Tässä mielessä tekisi mieli antaa sovituksen tehneille Mika Eirtovaaralle ja Sakari Hokkaselle laiskanläksyä. Samat moitteet voi tietysi lähettää koko työryhmälle.

Vaikka kysymys on improvisaatiosta, erilaisia kirjoitettuja ja ennalta omaksuttuja variaatioita pitää olla paljon. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Tavallaan Hiuskarvan varassa oli esityksenä kuuden koomikon esittämää stand up -komiikkaa. Terävimmillään porukan sanansäilät olivat ensi-illassa silloin, kun on pitänyt kuvata kirjeissä näytelmän Marjukka ”Mallu” Harjanteen ja murhatun taiteilijan suhteen intiimiä luonnetta.

Olen varma, että tämä soppa sakenee ja maku paranee uudelleen lämmitysten myötä.

Samalla esitys varmasti myös saa tiiviimmän muodon. On luonnollista, että tällaisessa esityksessä hyvä näyttelijä ottaa omalle bravuurilleen kaiken saatavissa olevan tilan näyttämöllä. Juonellisessa tarinassa näyttelijän omista lähtökohdista lähtevä kehittely ja iskut katsoja saattaa kokea kuitenkin myös tyhjäkäyntinä.

Tuulensuun Palatsi tarjosi erinomaiset puitteet tällaiselle esitykselle. Kampaamon rekvisiitan lisäksi lavastuksen ja puvustuksen suunnitelleen Maarit Kalmakurjen ei tarvinnut loihtia näyttämölle kuin ne kolme ovea.

Hiuskarvan varassa

Käsikirjoitus Paul Pörtner

Suomennos (se raaka) Sonja Sorvola

Sovitus Mika Eirtovaara, Sakari Hokkanen ja työryhmä

Ohjaus Sakari Hokkanen

Lavastus- ja pukusuunnittelu Maarit Kalmakurki

Valosuunnittelu Raimo Salmi

Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho

Kampausten, peruukkien ja maskeerausten suunnittelu Johanna Vänttinen

Rooleissa Elina Rintala, Ville Majamaa, Lasse Viitamäki, Risto Korhonen, Arttu Ratinen ja Eeva Hakulinen