Teatteri Telakan Off-sarjassa palattiin sunnuntaina teatterin juurille. Heidi Kiviharju ja Jyrki Mänttäri näyttivät meille, miten ilmaisuvoimaista ja vaikuttavaa näyttelijäntyö parhaimmillaan on. Hanno Eskolan kirjoittama psykologinen draama Carolus Rex vallasta ja sen käyttäjistä kiehtoi älyä ja mielikuvitusta. August Strindbergin historiallista näytelmää Kaarle XII varioinut teksti kertoi siitä hulluudesta, joka on jälleen viemässä maailmaa tuhon partaalle. Toteutuksessa käytettiin Commedia dell’arte -estetiikkaa ja nukketeatteria.
Ajankohtaisuutta näytelmän aiheelle antaa Ruotsissa Kaarle XII:sta käyty keskustelu. Oikeistolle teini-ikäisenä valtaistuimelle noussut Kaarle XII on ollut soturikuningas, joka pelasti maan vaikeissa geopoliittisissa oloissa. Vasemmistolle hän on ollut esimerkki yksinvaltiaasta, joka vastuuttomalla seikkailupolitiikallaan tuhosi Ruotsin suurvalta-aseman ja aiheutti tavalliselle kansalle mittaamattomia kärsimyksiä.
Otaksun, että Eskola on napannut näytelmänsä nimen Ernst Brunnerin vuonna 2005 ilmestyneestä kirjasta (Carolus Rex: Karl XII – hans liv i sanning återberättat). Romaanissa Kaarlen elämästä kerrotaan minämuodossa vanhatavalla ruotsin kielellä, ja häntä kuvataan häikäilemättömänä, itsekeskeisenä ja tunne-elämältään etäisenä hahmona, jolta puuttuvat syvät ihmissuhteet.
Eskolan näytelmä lähti liikkeelle samasta ajankohdasta, josta Strindbergin näytelmä alkaa. Pultavan taistelu on hävitty ja tuhon kierre alkaa. Karoliinin sotisopaan puettu Mänttäri seisoo samaan uniformuun puetun Kiviharjun kanssa vartiossa. Mänttärin manttelin olkapäille kiinnitetyt epoletit kertoivat, että hän oli roolissaan jonkinlainen upseeri. Se ei kuitenkaan estänyt häntä kutsumasta kuningastaan roistoksi ääni katkeruutta huokuen. Tästä kohtauksesta saattoi johtaa myös toisen selityksen näytelmän nimelle: Kaarle XII oli karoliinien kuningas, Carolinus Rex.
Polttavan ajankohtaiseksi näytelmä muuttui, kun ensemble marssitti näyttämölle yllättäen oman aikamme tyrannin, Vladimir Putinin. Itse odotin näytelmän ennakkotietojen perusteella, että näyttämölle putkahtaisi presidentti Donald Trump. Myös Putin taustajoukkoineen takertuu Ruotsin äärioikeiston ja amerikkalaisen MAGA-liikkeen tavoin jo menneeseen aikaan, joka ei koskaan enää palaa. Geopoliittiset totuudet, joiden perusteella valloitussotia on edellisillä vuosisadoilla käyty, eivät enää päde teknillis-taloudellisen yhtenäiskulttuurin maailmassa, jossa valtaosa maailman ihmisistä asuu Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella.
Eskolan näytelmä piti sisällään vakavan muistutuksen. Näytelmässä Putin piti voitonjuhlia Kiovassa Ukrainan antautumisen jälkeen. Useimmat meistä varmasti toivovat, että tämä näytelmän tulevaisuutta koskeva ”valeuutinen” on juuri sitä – valetta. Uskon, että Eskola viittaa tällä rinnastuksella Pietari Suureen, suureen Pohjan sotaan ja isovihan aikaan Pultavan katastrofin jälkeen. Pietari Suuren joukkojen tekemät joukkomurhat Suomessa saavuttivat nykytermein kansanmurhan mittasuhteet, ja isovihan aika on hyvä esimerkki siitä, että siviiliväestön terrori, joukkomurhat ja väestön pakkosiirrot kuuluivat Venäjän imperialististen valloitussotien rutiineihin jo ennen Josif Stalinin hirmuhallintoa.
Strindbergin Kaarle XII ei ole reipas ja karismaattinen sotapäällikkö, vaan henkisesti murtunut, uupunut ja mykkä hahmo. Hän vaeltaa näyttämöllä kuin oma varjonsa tai aave, joka ei kykene eikä halua kohdata maansa karua todellisuutta. Näytelmässä seurataan tiiviisti tavallisen kansan ja palanneiden veteraanien kärsimystä. Kuningas on heille hahmo, joka on vaatinut viimeisetkin verot, pojat sotaan ja viljat armeijalle. Kansa ja sotilaat eivät näe häntä sankarina, vaan katastrofin aiheuttajana.
Tässä suhteessa Eskolan tarinassa elettiin johdonmukaisesti alkuperäisen näytelmän hengessä. Mukana olivat myös lähes kaikki Strindbergin näytelmän roolihahmot. Erityisen mieleenpainuvia olivat Kiviharjun kolmikolkkahattu päässään tekemät tulkinnat kuninkaasta ja Mänttärin mahtavat vedot kuninkaan pahamaineisena taloudellisena neuvonantajana, paroni Georg Heinrich von Görtzinä.
Kaarle XII oli vain 15-vuotias, kun hän nousi valtaistuimelle. Maineensa kukkuloille hän nousi 17-vuotiaana, kun hänen johtamansa ruotsalaiset joukot löivät ylivoimaiset venäläiset joukot Narvassa. Jokainen voi kuvitella, millaisen tunteen kaikkivoipaisuudesta tuollainen menestys aiheuttaa vielä teini-ikäisen pojan mielessä. Narvan voiton jälkeen hän eli erilaisilla sotilasleireillä ja taistelukentillä suuren osan aikuista elämäänsä. Pultavan taistelun jälkeen hän vietti viisi vuotta Turkissa maanpaossa.
Carolus Rex voidaan nähdä myös analyysina yksinvallasta ja sen heikkouksista. Mikä on teini-ikäisen pojan vastuu ja millaista vastuuta kantaa tällaisen pojan omista etunäkökohdistaan yksinvaltaan nostanut eliitti? Rinnastus Putiniin toimi tässäkin ajatuksia herättävästi. Putin ei syntynyt kultalusikka suussa. Miten tämä ”harmaa varpunen”, Venäjän salaisen palvelun FSB:n keskitason virkamies, nousi ensin Venäjän presidentiksi ja sitten yksinvaltiaaksi?
Näytelmä päättyi arvoitukseen, joka on todennäköisesti kiehtonut ruotsalaisia viimeiset 300 vuotta. Kaarle XII kuoli 30. marraskuuta 1718 onnettomasti sujuneen Norjan-valloitusretken aikana Haldenissa, kun hänen päähänsä osui luoti. Ampuiko tuon kohtalokkaan luodin vihollinen piiritetystä Fredrikstenin linnoituksesta, vai oliko kyseessä omien miesten tekemä attentaatti? Näytelmässä Ruotsin lipun alta paljastettiin suuri valkoinen pää, jonka vasemmasta ohimosta Kiviharju kaivoi esiin suuren, pyöreän kuulan. Huomattava osa Norjan-sotaretkeen osallistuneista sotilaista oli värvätty Suomesta, ja heidän joukostaan varmasti löytyi monta katkeroitunutta miestä, joiden mielestä vihatun roistokuninkaan päästäminen pois päiviltä ei olisi lainkaan huono ajatus.
En tiedä, liittyikö tuohon vaikuttavaan loppukohtaukseen salattu toive. Itse en usko, että pahuutta voitaisiin poistaa maailmasta ihmisiä tappamalla. Kirjoitettu historia ja sitä edeltänyttä aikaa kartoittanut arkeologinen tutkimus todistavat, ettei tällä tavalla saada mitään pysyvää aikaan. Putin agentteineen ja Mario Puzon mafiasaagassaan kuvaamat kummisedät ovat tässäkin asiassa väärässä.
Carolus Rex
Teatteri Telakan esitys 13.9.2026
Näyttelijät: Heidi Kiviharju, Jyrki Mänttäri
Lavastus: Markku Mäkiranta
Käsikirjoitus & ohjaus: Hanno Eskola
