Susanna Leinosen ja hänen ensemblensä koreografia Pain Killer on tanssitaiteen mestariteos. Lauantaina Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaaleilla Karelia-salin näyttämöllä tanssitun teoksen liikekieli oli häkellyttävän rikasta, runollisen kaunista ja tavattoman ilmaisuvoimaista. Esityksen huikea estetiikka sai minut huokailemaan. Toisaalta teoksen väkevä tematiikka pakotti keskittymään melkein hammasta purren. Jokainen hetki ja jokainen yksityiskohta tuntui merkitykselliseltä.
Pain Killer on vähän outo ja varmasti myös moniselitteinen nimi tanssiteokselle. Teoksen nimi on haastava ja herätti jo etukäteen kysymyksiä. Toki taide, jota tämä teos tuon käsitteen parhaassa merkityksessä edustaa, on ainakin tämän kirjoittajalle paras ja oikeastaan myös ainoa tepsivä lääke siihen eksistentiaaliseen ahdistukseen, jota korviemme väliin evoluution myötä kasvanut suuri pahka – jota myös tietoisuudeksi kutsutaan – itse kullekin meistä aiheuttaa.
Näyttämöllä Pain Killer kasvoi ensimmäisistä ripeistä juoksuaskelista lähtien meidän nykyisen elämäntapamme kritiikiksi. Sen tematiikka lähti ajatuksesta, että kipu on suojelusenkelimme, vaikka me yritämme häätää sitä loitommaksi viinan, kipu- ja mielialalääkkeiden voimalla. Fyysinen ja psyykkinen kipu pysäyttää meidät silloin, kun vauhti ylittää kehon tai mielen toleranssit.
Pitkittyessään kipu voi kuitenkin muuttua suojelusenkelistä paholaismaiseksi ja eristää meidät muista ihmisistä. Eikä teoksessa unohdettu myöskään elämän tätä puolta. Itse tulkitsin upean kohtauksen, jossa Katariina Luukas jäi yksin näyttämölle valotehosteiden luomien räikeiden, värisevien värien keskelle muiden tanssijoiden poistuttua näyttämöltä katsomon käytäville.
Tanssi on taiteen muoto, joka korostaa elämän fyysisyyttä. Sari Nuttusen teosta varten suunnittelemat asut olivat vielä omiaan korostamaan ihmisvartalon luonnollista kauneutta. Pain Killerin päättänyt Katariina Luukkaan ja Atte Kilpisen häikäisevän upea duetto kohosi ainakin tämän kirjoittajalle todelliseksi kehollisuuden ja fyysisen läsnäolon korkeaveisuksi. Jo pelkkä esityskuva hetkestä, jonka aikana Kilpinen seisoo kyykyssä Luukkaan rintakehän päällä, on arvoituksellisuudessaan ja moniselitteisyydessään ainutlaatuinen.
On sanottu, että Leinonen on käyttänyt ja ehkä paremminkin tehnyt tässä teoksessa tulkintoja klassisen baletin liikekielestä. Minun osaamisellani ei tehdä eriteltyjä tulkintoja liikekielen yksityiskohdista. Otaksun kuitenkin, että esityksen suljetussa muodossa näkyi baletille ominainen estetiikka. Epäilemättä tavattoman rikkaan liikekielen yksityiskohdat eleitä ja ilmeitä myöten on etsitty koreografin ja tanssijoiden yhteistyöllä yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun haluttu liikesarja on näin löydetty, sitä on harjoiteltu harjoittelemasta päästyäkin, kunnes liikesarjat ovat löytyneet lihasmuistista melkein refleksinomaisesti. Itse näytöksissä improvisaatiolle ei ole enää jäänyt tilaa. Näin on saavutettu liikkeiden painovoimaa uhmaava keveys ja yleisön aisteja hellivä herkkyys.
Tanssitaiteessa koreografin merkitystä korostetaan, ja varmasti syystä. Ensemblet kantavat ryhmän perustaneen koreografin nimeä. Tanssi on silti joka tapauksessa teatterin tavoin taiteilijoista koostuvan yhteisön tekemää taidetta. Pain Killer on teoksena kokonaisuus, joka perustuu Leinosen ja lahjakkaiden tanssijoiden luovan panoksen lisäksi Kasperi Laineen teosta varten luomaan musiikkiin, Teemu Nurmelinin valosuunnitteluun, Ville Seppäsen videoihin ja Nuttusen puvustukseen.
Pain Killer
Susanna Leinonen Companyt esitys Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla Karelia-salissa 25.7.2026Koreografia: Susanna Leinonen Musiikki: Kasperi Laine Videosuunnittelu: Ville Seppänen Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin Pukusuunnittelu: Sari Nuttunen Kuvat: Mirkku Merimaa Tanssijat: Rebekka Guðmundsdóttir, Atte Kilpinen, Kasperi Kolehmainen, Katariina Luukas, Taru Pellinen, Marie de Silva
