Dario Fon Mysterio Buffo on palannut KOM-teatterin näyttämölle. Uuden, loistavan tulkinnan Erkki Saarelan bravuurista teki meille Pyry Äikää. Hänessä vanha mestari on löytänyt itselleen vertaisensa kisällin. Miehessä on kokoa, näköä ja aivan valtavasti karismaa. Äikään ilmaisuvoimainen kehonkieli oli yhtä Fon räiskyvän kielen kanssa. Äikää on kuin syntynyt ilveilijäksi. Näyttelijänä hän on varmasti ainakin nuoremmalle polvelle tuttu hahmo Ylen Aikuiset-sarjasta.
Fon Mysterio Buffo ei ole mikä tahansa monologinäytelmä. Fon arkistojen kätköistä keräämät neljä lyhyttä ilveilyä veivät meidät nykyaikaisen teatterin juurille. Keskiaikaisen katuteatterin historia kertoo meille, ettei teatteri ole ollut poliittista ja radikaalia vain 60-luvun Suomessa. Teatteri oli poliittista ja suorastaan vallankumouksellista myös 1400-luvun Euroopassa. Keskiajalla hovinarrien tehtävä oli kertoa totuus ruhtinaille, katuteattereiden ilveilijät kertoivat totuuden kansalle. Teatteri on yhteisön tekemää taidetta, se on ihmisten puolella.
Parhaiten tätä katuteatterin vallankumouksellista radikalismia kuvasi Äikään esittämistä neljästä monologista Ilveilijän synty. Tarinan alussa tuleva ilveilijä on vielä pienen maatilkun omistava independentti talonpoika. Sitten paikallinen linnanherra raiskaa hänen vaimonsa, riistää hänen maansa ja haluaa alistaa miehen maaorjaksi. Kirkko siunaa nämä linnanherran rikokset. Vaimon karattua mies aikoo hirttäytyä. Paikalle ilmestyy Jeesus opetuslapsineen, ja hän opettaa miehen puhumaan ihmisille. Hän lähtee ilveilijänä kaduille ja toreille puhkomaan terävällä kielellään feodaalisen yhteiskunnan mätäpaiseita.
Kirkko oli keskiajalla betonoinut oman valtansa kielimuurin taakse. Kirkko siunasi tästä linnakkeesta käsin sekä oman että aatelisten harjoittaman mielivallan. Harva ihminen osasi lukea, eikä lukutaidosta ollut edes mitään hyötyä, jos ei osannut latinaa. Kirkon opetuksia tehtiin rahvaalle ymmärrettäviksi organisoimalla mysteerinäytelmiä. Näiden kuvaelmien tekemiseen osallistuttiin koko kylän voimin.
Samalla tavalliselle kansalle raotettiin salaisuuksien verhoja. Heille tuli tilaisuus pohtia, mitä Jeesus sanomisillaan oikeasti tarkoitti. Kirkon konservatiivisia tulkintoja ja sensuuria ei purematta nielty.
Mysterio Buffon ensimmäisessä monologissa Kaanaan häissä Äikään ilveilijä pilkkasi karnevalistisessa hengessä kirkon tekopyhyyttä. Tarinan ilveilijä oli häihin sattumalta eksynyt juoppo. Äikään kyvyt fyysiseen esittämiseen pääsivät oikeuksiinsa, kun hän kuvasi hääväen epätoivoa pitojen viinin muututtua etikaksi. Terävin piikki tuli Jeesuksen ihmeteon jälkeen: ”Miten viini voi olla saatanasta, kun Jeesus on itse sitä valmistanut?”
Teatteritaiteessa kytevä vastarinta ei jäänyt kirkolta huomaamatta. Kirkko kielsi katuteatteriesitykset ja ilveilyn vuonna 1464. Sen jälkeen kirkon ”kritiikki” ei vain satuttanut taiteilijoita, se oli suorastaan tappavaa. Aikakirjojen mukaan Juomingit-nimistä näytelmää esittänyt saksalainen ilveilijä poltettiin roviolla vuonna 1465. Saman kohtalon jakoivat todennäköisesti myös monet muut teräväkieliset ilveilijät.
Modernin teatterin dramaturginen rakenne näkyi ehkä selvimmin monologinäytelmässä Lasaruksen kuolleista herääminen. Se ei ole sinänsä ihme, koska tämä teksti ei perustu arkistolöytöihin, vaan Dario Fo kirjoitti sen itse. Tosin tavallaan sama pätee lähes kaikkiin vanhoihin teksteihin. Niiden muistinvaraiset tarinat ovat alun perin levinneet suullisesti sukupolvelta toiselle ja saaneet lopulta kirjallisen muotonsa jonkun kirjoitustaitoisen ja luovan taiteilijan toimesta. Kirjoitetut tekstit ja lukutaito yleistyivät Euroopassa vasta 1500-luvulla. Lukutaidon yleistymistä alkoi vauhdittaa Johannes Gutenbergin 1400-luvun puolella keksimä painokone.
Äikään mukaan Lasaruksen kuolleista herääminen on näistä neljästä esittäjän kannalta ehkä vaativin. Monologissa on mukana parikymmentä roolihahmoa. Äikää suoriutui tästä kuolleista herättämisestä mestarillisesti. Temaattisesti näistä neljästä monologista vaikuttavin oli Ilveilijän synty, mutta luulen, että Mysterio Buffoa lähes 40 vuotta kiertueilla esittänyt Saarela on kokenut jotain erityistä tämän monologin kohdalla. Saarelan tulkinnasta löytyy videotallenteita YouTubesta.
Neljännessä monologissa Bonifacius VIII tapaa Jeesuksen käytiin suorasukaisesti kirkon kaksinaismoraalin kimppuun. Katolisen kirkon selibaattisääntö astui voimaan 1100-luvulla. Bonifacius VIII:n kohtaloksi koitui se, että hän ajautui rajuihin riitoihin Ranskan kuninkaan Filip IV:n sekä italialaisen Colonnan mahtisuvun kanssa. Paavin kukistamiseksi hänen vihollisensa järjestivät vuonna 1303 oikeudenkäyntejä, joissa paavia syytettiin muun muassa ”luonnottomista seksuaalisista teoista”, aviorikoksista, insestistä sekä miespuolisten jalkavaimojen pitämisestä.
Ilveilijöiden katuteatteri 1400-luvulla oli siten ainakin lähes vallankumouksellista avantgardea. Seuraavalla vuosisadalla kirkon latinan kielellä kivetyn linnoituksen kimppuun kävivät uskonpuhdistajat. Äikään mukaan myös Fo korosti monologinäytelmänsä vallankumouksellista luonnetta pihistämällä sen nimen Vladimir Majakovskin vuonna 1918 kirjoittamasta näytelmästä Mysterio Buffa (Misterija-buff).
Mysterio Buffo
Ensi-ilta KOM-teatterin näyttämöllä 1.10.2026
Näyttämöllä: Pyry Äikää Teksti: Dario Fo Ohjaus: Erkki Saarela
Sävellys: Joel Mäkinen Pukusuunnittelu: Joona Huotari-Andreou
Julistekuvitus: Minna Kommeri