Tamperelaisen Tukkateatterin esitys Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia Työväen näyttämöpäivillä oli sarja toinen toistaan kauniimmin toteutettuja kohtauksia. Niihin oli helppo mennä mukaan myös katojana tunteella.
Yhteiskunnan asenteet, rikoslaki ja lääketieteen kaapuun viimekädessä naamioidut patavanhoilliset asenteet ja uskonnollinen ahdasmielisyys pakottivat homoja elämään Suomessa varjoelämää. Homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia aina vuoteen 1971 asti ja tautiluokituksista homoseksuaalisuus poistettiin vasta vuonna 1981. Homoseksualismin dekriminalisointi vuonna 1970 ei ollut täydellistä, vaan eduskunnassa lakiin lisättiin niin kutsuttu kehotuspykälä.
Näytelmän Tukkateatterille ohjanneen Terhi Tuomisen oma käsikirjoitus perustuu osin homojen elämästä sotien jälkeisessä Suomessa Tampereen yliopistossa vuonna 2002 väitelleen Tuula Juvosen väitöskirjaan.
Toimittaja Anne Välinoron Aamulehteen tekemän haastattelun perusteella on lupa olettaa, että näytelmän aihe on ollut Tuomiselle hyvin läheinen. Samaistumisen kautta hyvin omakohtainen aihe on tuonut esitykseen paitsi vahvan koetun ja eletyn tunteen myös dramaturgisia ongelmia. Tuominen ei ole pystynyt tappamaan osaa rakkaimmistaan, jotta itse tarina jäisi henkiin.
Tavallaan Tukkateatterin esitys oli näytelty hidastempoinen kuvaelma Juvosen väitöskirjasta, josta mukaan oli otettu 50-luvulla nuoruuttaan eläneen Annan tarina. Kohtaukset ovat intensiivisiä, mutta ne toistuivat kerta toisensa jälkeen samanlaisina.
Annan tarinan rinnalle Tuominen on kirjoittanut 80-luvulle ajoittuvaa tarinaa homojen järjestäytymisestä ja oikeustaistelusta. Näyttämöllä nämä kaksi aikatasoa lomittuvat kohtaus kohtaukselta.
Sisältö on ollut tekijöille selvästi muotoa tärkeämpi asia. Voi olla, että Tuominen on aivan tarkoituksella korostanut roolihamojensa tavallisuutta aina kuivakkaan asiallisuuteen asti.
Tukkateatterilla on erinomaisen hyviä harrastajanäyttelijöitä. Tosin esimerkiksi Kokkolan Centriassa Teatteri ilmaisun ohjaajaksi opiskellutta Jarmo Sköniä ei oikein millään muotoa pitää teatterin harrastajana. Koulutusjärjestelmästä, joka tuottaa Skönin kaltaisia osaajia harrastajateattereiden ohjaajiksi ja vetäjiksi ei voi olla kuin hyvää sanottavaa.
Muissa rooleissa näyttelivät Tinja Juutilainen, Anni Kangas, Karri Kuusela, Hanna Lahtinen, Harri Manninen, Markku Soikkeli ja Karenina Tulppo. Esittämisen tasosta ja laadusta kertoo varmaan jotakin se, että Tukkateatteri on esittänyt näytelmää kotinäyttämöllään Tampereella jatkuvasti loppuunmyydyille katsomoille.
Osaamisesta kertovat myös Tukkateatterin omat verkkosivut. Niistä moni muu pitkälle ehtinyt harrastajateatteri voisi käydä katsomassa esimerkkiä siitä, miten teatterin katsojia palvellaan. Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia –esityksen graafisen suunnittelun on käsiohjelman mukaan tehnyt Meri Kailanto.