Liettualaisen Nijinsky III Cabaret Housen burleskikabaree The Aurora Borealis oli vauhdikas ja ajoittain aivan poskettoman hauska esitys. Se sai minut nauramaan vapautuneesti. Huikea esitys teki näkyväksi sen, että ravintolaviihde ja kabaree näyttämötaiteena ovat kaksi eri todellisuutta. Show’n juontaja ja primus motor Gytis Ivanauskas alias Gytis IV määritteli tuon eron seremoniallisessa avauspuheessaan: ”Me annamme teille voimaa! Te annatte voimaa meille!” Näihin sanoihin kiteytyy minusta hienosti näyttämötaiteen ydin. Kysymys on vuorovaikutuksesta.
Syvyyttä Ivanauskasin sanoille voimaannuttamisesta antaa sirkusten, varieteen, kabareiden ja burleskin historiallinen rooli kulttuurissa. Nämä näyttämöt ovat historiallisesti olleet paikkoja, joissa normaalin yhteiskunnan ja patriarkaalisen moraalin ulkopuolelle rajatut ihmiset löysivät tilaa elää, työskennellä ja ilmaista itseään. Näissä yhteisöissä on syntynyt omintakeista ja ilmaisuvoimaista taidetta. Tuo marginaalissa syntynyt taide on ollut myös valtakulttuurin suola ja pippuri.
Yleisö nousi seisomaan osoittaessaan hurjin kättentaputuksin ja hihkaisuin suosiotaan esitykselle sen päätyttyä. Pienen suomalaisen teollisuuspaikkakunnan asukkaiden suhtautuminen seksuaalisuuteen – tai toiseuteen ylipäätään – ei varmasti sijoitu asenteita mittaavien asteikkojen vapaamielisimpään nelikenttään. Nyt jää oli kuitenkin murrettu.
Burleskiteatterissa yleisön edessä riisuutuva nainen ei merkitse nöyryyttävää alistumista vahvemman edessä. Burleskistriptease on parodiaa sekä voimauttavaa satiiria korkeakulttuurista ja yhteiskunnan patriarkaalisista valtarakenteista. Sana burleski juontaa juurensa italian pilaa tarkoittavasta sanasta burla. Jalkapallotermein kysymys on patriarkaatin joukkueessa pelaavien, kiilusilmäisten hölmöjen jallittamisesta.
Burleski on syntynyt olosuhteissa, joissa naisilla ei ollut oikeutta hallita omaisuuttaan tai edes omaa kehoaan – äänioikeudesta nyt puhumattakaan. Patriarkaalinen yhteiskunta ja sen kirjoitetut sekä kirjoittamattomat lait työnsivät oman itsemääräämisoikeutensa puolesta taistelevan naisen marginaaliin. Burleski tarjosi naisille välineen ottaa oma keho ja seksuaalisuus haltuun sekä nauraa patriarkaatin asettamille ahtaille muoteille. Kyse ei ollut miesten katseelle alistumisesta, vaan sen purkamisesta liioittelun, huumorin ja groteskin estetiikan avulla.
Gytis IV:n ohella esityksen selkeitä queer-hahmoja oli Luka Mokka, joka ensimmäisessä näytöksessä sieppasi (varmaan sovitusti) katsomosta eteläkarjalaisen harrastajateatterin kirjailijan ja ohjaajan Sami K. Sivosen näyttämölle erotiikkaa tihkuvaan queer-performanssiin. Jo tämä ensimmäinen duetto, halun ja häpeäni yllättävä tanssi, sai minut kiemurtelemaan naurusta.
Kabaree on ollut queer-kulttuurin turvasatama. Klubit tarjosivat 1800- ja 1900-luvuilla tilan, jossa sukupuolirooleilla leikkiminen, drag, leikiteltävä androgyynisyys ja sateenkaareva rakkaus saattoivat kukoistaa kaukana valtavirran tuomiosta ja lainsäädännön kourasta. Tämä perintö elää vahvana nykyburleskissa ja -kabareessa, joissa painotetaan nimenomaan voimaantumista, kehopositiivisuutta, diversiteettiä ja yhteisöllisyyttä.
Liettualainen Nijinsky III (tai Nijinsky III Cabaret House) edustaa tätä perinnettä modernissa Baltiassa. Klubi ja sen perustaja Deivydas Valenta ovat organisoineet Vilnaan myös kansainvälisen burleskifestivaalin (Vilnius International Burlesque Festival). Vilnassa sijaitseva klubi on saanut nimensä legendaarisen tanssijan ja koreografin Vaslav Nižinskin mukaan, ja se on vakiinnuttanut asemansa Liettuan ja koko Baltian kulttuurikentässä ainutlaatuisena ”synnin, taiteen ja vapauden temppelinä”. Nižinski tunnetaan vallankumouksellisesta koreografiastaan, jonka hän loi Igor Stravinskyn balettiin Kevätuhri.
Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin teemaksi oli tänä vuonna valittu kabaree. Itse hieman oudoksuin sitä, että festivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan valitsi avajaisesitykseksi The London Cabaret Clubin kabareen Roxie Rocks Chicago. Minulle Nijinsky III Cabaret Housen The Aurora Borealis oli vastaus avajaisesityksen herättämiin kysymyksiin. Edes huikealla ammattitaidolla tehty esitys ei ole taidetta, jos näyttämötaiteen oleellisin elementti – voimauttava vuorovaikutus – jää vajaaksi tai puuttuu kokonaan. Kabareessa kaikki, mikä kiiltää ja kimmeltelee, ei ole kultaa.
Kysymys on vallasta: kuka määrittelee esteettiset reunaehdot? Nijinsky III:n esitys nojasi burleskin ja queer-kabareen historialliseen perinteeseen, jossa kyse on marginalisoitujen ryhmien omasta äänestä, ruumiillisuudesta, satiirista ja normien haastamisesta. Tämä estetiikka nousee eettisestä ja taiteellisesta tarpeesta. Valta määritellä esitys on esiintyjillä itsellään. Se luo katsomoon yhdenvertaisen kohtaamisen, jossa syntyy vapauttava, vastavuoroinen voimautuminen.
The London Cabaret Clubin esityksessä valta määritellä estetiikka taas oli tyyriin ravintolaskun maksajan kädessä. Esityksen muoto, kehot, liikkeet ja visuaalisuus taipuvat siihen, mikä miellyttää ostovoimaista asiakasta ja täyttää kulutusviihteen odotukset.
Näin 22. festivaalin ohjelmisto on ollut hyvin linjassa edellisten festivaalien taiteellisten päämäärien kanssa. Näiden vuosien varrella olemme saaneet oppia, että on hyvin monta tapaa tehdä näyttämötaidetta. Tänä vuonna saimme esimerkkien kautta oppia sen, että viihteen ja taiteen välillä on ainakin yksi selvä erottava tekijä. Shahmardanin teesistä ja antiteesistä syntyi synteesi, jonka kautta tällainen hidasjärkinen hämäläinenkin oppi jälleen jotain.
The Aurora Borealis
Nijinsky III Cabaret Housen esitys Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaaleilla Teatteri Imatran näyttämöllä 24.7.2026
Ohjaus: Gintaras Rėpšas ja työryhmä Pukusuunnittelu: Gintaras Rėpšas ja työryhmä Säveltäjä: Rolandas Venckys Äänisuunnittelu: Edvinas Siliūnas Valosuunnittelu: Aurimas Tolstovas Lavastaja: Lukas Voinič Maskeeraukset: Julita Esiintyjät: Gytis IV, Luka Mokka, Neiti Baby Doll, Le Jongleur Gaspar