Tanskalainen kirjailija, muusikko ja performanssitaiteilija Madame Nielsen on kiehtova hahmo. Taide käsitteenä ja taiteen idea muuttuvat jonkin merkillisen transformaation kautta näkyviksi hänen androgyynissä habituksessaan. Hän anorektisen laiha vartensa on kuin huutomerkki. Näyttämöllä se haastaa meidät katsojat tekemään kysymyksiä oikeudesta ajatella ja tuntea vapaasti, luoda itselleen itsensä näköinen elämä. Kotimaassaan Nielsen pyrki elämään kokonaan ilman virallisia henkilöpapereita ja nimeä. Kansainvälisesti hänet tunnetaan poikkeuksellisesta taiteellisesta urastaan, jossa hän häivyttää fiktiivisen roolin ja oman elämänsä välisiä rajoja.
Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaaleilla Madame Nielsen vieraili edellisen kerran kesällä 2023. Tuolloin hän esitti esityksessä The Silver Dollar Duke meille tulkintojaan David Bowien biiseistä. Tuolloin Nielsenin esiintymisasuna toimi hopeanvärinen ihomaali.
Torstai-illan esitys While We Are Still Here alkoi samalla esteettisellä teemalla. Nielsen kuvaili sanoin ja kuvin kehollisen olemassaolon kauneutta. Kuvissa Nielsenin vartaloa peittävä bodypainting oli muuttunut hopeasta kullaksi. Taiteilija itse tuli näyttämölle valkoiseen, viattomuutta symbolisoivaan mekkoon pukeutuneena.
Sitten Nielsen alkoi kertoa meille Saksassa pienimuotoiseen skandaaliin johtaneesta performanssistaan Die führende Madame (Johtava Madame), jonka hän toteutti yhteistyössä Theater Bonnin (Schauspielhaus Bad Godesberg) kanssa. Nielsen pukeutui performanssissa ruskeaan SA-uniformuun, laittoi nenänsä alle Hitler-viikset ja käsivarteensa punaisen käsivarsinauhan, jossa oli valkoisen ympyrän keskellä natsien hakaristiä muistuttava heraldinen symboli. Saksalaisissa lehdissä, kuten paikallisessa General-Anzeigerissa ja myöhemmin valtakunnallisessa Frankfurter Allgemeine Zeitungissa (FAZ), esitystä kuvailtiin shokeeraavaksi ja rajoja rikkovaksi teatterin kriisiksi.
Esitys alkoi Bad Godesbergin teatteritalolta. Teatterilta Nielsen lähti kävelemään Reinin rantaa pitkin kohti tunnettua Rheinhotel Dreeseniä. Hotelli on historiallisesti merkittävä paikka, jossa Hitler yöpyi usein ja jossa hän tapasi muun muassa Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 ennen Münchenin sopimusta. Projektin tarkoituksena oli vaeltaa usean päivän ajan ”pahuuden alkulähteille” ja tutkia saksalaisten suhdetta menneisyyteensä.
Sitten sivullisten paikalle hälyttämä poliisi keskeytti performanssin ja otti Nielsenin kiinni. Saksassa perustuslain vastaisten järjestöjen symbolien (kuten natsitunnusten, hakaristien ja SA-pukujen) julkinen näyttäminen on ankarasti kiellettyä ja rikoslaissa rangaistavaa käytöstä. Nielseniä vastaan käynnistettiin virallinen tutkinta tunnusten laittomasta käytöstä. Vaikka Saksan laki sallii poikkeuksia taiteellisen ilmaisun ja historianopetuksen kohdalla, julkisella paikalla ilman selkeää teatterikontekstia tehty provokaatio ylitti rajan, joka vaati poliisin puuttumista asiaan.
Nielsen on itse myöntänyt, että natsitunnusten käyttö ja Hitler-tervehdysten tekeminen julkisesti oli järjetöntä ja äärimmäistä, mutta se oli osa hänen pyrkimystään koetella tabuja ja identiteetin rajoja.
Natsikävelyssä androgyyni Madame Nielsen muuttui pelottavaksi Madame Führeriksi. Pidätykseen päättynyt kävely oli kuitenkin vain osa seitsemän päivää kestänyttä performanssia Wandernde Verwandlung. Näiden vaelluspäivien aikana Madame Führerin hahmo muuttui kuva kuvalta ensin teinitytöksi ja sitten nunnaksi. Myös käsivarsinauhan väri ja siihen liitetty heraldinen symboli muuttuivat hahmon muuttuessa. Itse olin näkevinäni niiden joukossa myös ympyrän ja viivat, joita saamelaiset käyttävät lipussaan. Vain Hitler-viikset pysyivät myös näiden neitokaisten nenänjuuressa sitkeästi ikään kuin muistutuksena siitä, ettei kukaan meistä ole täysin viaton.
Madame Nielsenin mukaan performanssin kantava idea oli muuttaa ”maailman pahuus” ja tuhoisa maskuliinisuus asteittain joksikin kauniiksi. Hän kuvaili projektin päämääriä Raamatun luomiskertomuksen retoriikalla toteamalla: ”Seitsemässä päivässä minä luon vaeltaen pahuudesta ihmeen, kauniin naisen, pukista kukan, huudosta yksinäisen rukouksen, Johtajasta (Führer) viettelijättären (Verführerin)!”
Kyllä, kyllä, taiteen henki selvästi liikkui tässä performanssissa ”vetten päällä”! Madame Nielsenin kertomana ja meille valkokankaalla näytettyjen valokuvien kanssa dokumentoituna se oli jo tällaisena lukudraamana ja kiehtovana tarinana vaikuttava kokemus. Minulle esitys todisti jälleen, miten valtavasti ilmaisuvoimaa ja potentiaalia kuvataiteen piirissä syntyneessä performanssissa on esittävän taiteen muotona. Kunpa olisin päässyt seuraamaan tuota vaellusta livenä Madame Nielsenin jalanjäljissä.
Madame Nielsen päätti esityksensä musiikilla. Biisien sanoitukset ja tulkinnat olivat omintakeisia. Saimme muun muassa kuulla ja laulaa mukana laulua, joka kertoi siitä, millaista Jeesuksen elämä voisi olla tämän päivän maailmassa. Madame Nielsen innostui esittämään meille myös encoren. Jotakin esityksen inspiroivasta hengestä kertoi sekin, että festivaaliohjelmassa noin tunnin mittaiseksi arvioitu esitys kesti puolitoista tuntia.
Nielsen syntyi nimellä Claus Beck-Nielsen. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa tällä nimellä ja toimi muusikkona 1980-luvulla. Vuosien varrella hän on käynyt läpi useita radikaaleja muodonmuutoksia ja kokeiluja identiteetillä. Vuonna 2001 hän julisti alkuperäisen Claus Beck-Nielsen -identiteettinsä kuolleeksi ja järjesti myöhemmin omat hautajaisensa. Hän perusti Das Beckwerk -nimisen yrityksen/kollektiivin, jossa hän toimi nimettömänä koehenkilönä vuoteen 2011 asti. Hän on julkaissut teoksia eri nimimerkeillä, kuten Das Beckwerk, Helge Bille ja Nielsen. Vuodesta 2014 lähtien hän on toiminut ja kirjoittanut nimellä Madame Nielsen. Hän määrittelee itsensä monisukupuoliseksi (multigendered) taiteilijaksi.
While We Are Still Here
Madame Nielsenin monitaiteellinen esitys Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaaleilla Teatteri Imatran näyttämöllä 23.7.2026