Hauska tappaa vanha tuttu

Sami Kettunen, Simon Kiuru, Sami Sivonen, Emmi Tanskanen ja Janita Hämäläinen Irti-teatterin trillerin harjoituksissa. Kuva Anniina Meuronen/Uutisvuoksi
Sami Kettunen, Simon Kiuru, Sami Sivonen, Riina Tanskanen ja Janita Hämäläinen Irti-teatterin trillerin harjoituksissa. Kuva Anniina Meuronen/Uutisvuoksi

Näytelmäkirjailija Joel Elstelän Murha mielten mukaan on komedia. Näin sen ominaislaatu määritellään näytelmän oikeuksia valvovan Suomen näytelmäkirjailijaliiton luettelossa. Murhamysteeri, kuka sen teki, on luonut nahkansa moneen kertaan sitten Arthur Conan Doylen ja Sherlock Holmesin päivien.

Näytelmän ominaislaatu pääsee hyvin oikeuksiinsa aikaisemmin näyttelijänä kunnostautuneen Lauri Haltsonen ohjauksessa. Irti-teatterin esitys on esimerkillisen napakka.

Haltsosen tyylikeinoja ovat pateettinen liioittelu ja takautumien avulla toteutetut toistot. Ryhmän Facebook-sivuilla ei kerrota, kuka on tehnyt esityksen valosuunnittelun. Joka tapauksessa homma toimii hienosti. Kohtauksesta toisen siirrytään vaivattomasti pelkästään valaistusta muuttamalla.

Tällainen konsepti toimii, kun näyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa oikein toden teolla.

Asemäentiellä tämän näytelmän eteen on tehty ilmiselvästi hurjasti töitä. Jokaisella roolihenkilöllä on oma erityisluonteensa. Tällaisen lopputuloksen saavuttaminen ei ole ihan helppo nakki.

Kokkolan konstikoulun (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun elävän taiteen koulutusohjelmasta valmistunut) Sami Sivonen näyttelee murhan uhria, suomalaiskansallista peruspaskiaista ammattilaisen ottein. Tämän roolihahmon suuhun Elstelä, Mika Waltarin tyttärenpoika on myös kirjoittanut waltarimaisia elämänviisauksia.

Mutta hiton hyviä ovat myö Riina Tanskanen huolellisesti viisautensa kätkevänä blondina, Janita Hämäläinen pakko-oireista kärsivänä neuroottisena kirjastonhoitajana, Simon Kiuru nokkavana älykkönä ja Sami Kettunen kovanaaman roolia esittävänä herkkäsieluna.

Emmi Korhosen tehtävänä on toimia tämän tarinan eräänlaisena kertojana, murhamysteerin lankoja yhteen vetävänä naiskonstaapelina.

Ville-Pekka Lamberg on jälleen oma luonteva itsensä rikospaikalta viinaa kähveltävänä rikoskomisariona.

Näytelmä alkaa hieman verkkaisesti. Mutta kun on päästy kunnolla vauhtiin, esityksessä on imua.

Elstelä on ajan hengen mukaisesti laittanut näytelmänsä myös vihertämään. Näytelmän loppukohtauksista vakaumuksen ihminen saa varamaan lisää kiksejä, ja me muut voimme jakaa vielä yhden lisäpisteen näytelmän ironiselle perusviritykselle.