Tamperelaisen valokuvaajan ja ohjaajan Osku Leinosen yystäviensä kanssa toteuttama teos oli helppo tulkita ja luokitella performanssiksi. Sen estetiikka syntyi kaoottisesta äänimaisemasta, palopuheesta ja valoista, jotka vain syvensivät näyttämön varjoja. Nyt oltiin toden totta pimeyden ytimessä. Jos tälle performanssille piti löytää vastine teatteri-ilmaisun puolelta, mieleen tuli heti Eugène Ionescon absurdin teatterin helmi Kuningas kuolee.
”Hullu mies!”, Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan sanoin esityksen jälkeen ja nauroi päälle. Jo pelkkä esityksen nimi TARDINA SUHU FEAT Finnigai Vectro laittoi jopa Googlen kääntäjän kielentunnistusalgoritmit arpomaan italian ja japanin välillä. Performanssi on perusolemukseltaan spontaania tekemistä, eikä Kamranilla ja tuottaja Katri Lätt-Shahmardanilla ollut tarkkaa käsitystä esityksen luonteesta tai sisällöstä.
Shahmardanilla on taiteellisena johtajana ilmiömäinen kyky nähdä, mikä juuri nyt on merkityksellistä.
Esitystä oli myöhään tiistai-iltana katsomassa ehkä parikymmentä ja varmasti useimmat meistä ajattelivat, että hullu mikä hullu! Kulttuurin kontekstissa Leinonen oli näyttämöllä nörttien luostarin munkki, digitaalisen ajan Martti Luther, joka karkasi naulaamaan omat teesinsä ihmiskunnan huoneentauluun, tai Mooses, jonka tauluihin on kiveen hakattuna elämän ja ihmiskunnan olemassaoloa säätelevät ehdottomat luonnonlait. Ja tietenkin Leinonen oli renessanssiruhtinaiden hovinarri, jonka tehtävä hovissa on kertoa karvas totuus hassunkuriseen asuun naamioituneena.
Tulkinta oli karuakin karumpi ja varmasti tarkoituksella. Näyttelijän lahjoja ja taitoja Leinosella ei juuri ole.
Ionesco kirjoitti näytelmänsä 60-luvulla. Kuuban ohjuskriisi vei vuonna 1962 ihmiskunnan ydinsodan partaalle, ja itse itsensä luomakunnan kruunuksi korottaneen ihmiskunnan henkikulta oli aivan konkreettisesti hiuskarvan varassa. Leinosen saarnassa Ilmestyskirjan neljäs ratsastaja oli tekoäly. Oma tulkintani pitkistä saarnoista oli se, että ne kolme muuta Ilmestyskirjan ratsastajaa olivat talouskasvu, väestönkasvu ja lähes yhtä hurjasti kasvanut asevarustelu, vaikka ne jäivät sanottavan marginaaliin.
Me tuon historiallisen hetken kokeneet väistyvän sukupolven ihmiset huokasimme helpotuksesta, kun kylmä sota päättyi Neuvostoliiton romahdukseen 1990-luvullla ja välitön uhka ydinsodasta jäi kummittelemaan taka-alalle. Vaikka Suomi rypi tuolloin kaikkien aikojen lamassa, maailmanmitassa alkoi ennen näkemättömän kasvun kausi. Globaali BKT on kasvanut vuoden 1990 tasosta 270 pinnaa eli lähes kolminkertaiseksi. Maapallon väestö on kasvanut tasaisen jyrkästi tasosta 100 tasoon 200, eli kaksinkertaistunut 35 vuodessa 8,3 miljardiin ihmiseen. Ja kun on ollut millä mällätä, myös asevarusteluun käytetyt menot ovat samassa ”rauhanajassa” kaksinkertaistuneet.
Ne psyykkisessä puolijoukkueteltassa elävät tilastonikkarit, joiden mielestä asiat ovat keskimäärin hyvin, vaikka tukka palaa ja varpaat jäätyvät, ovat omasta näkövinkkelistään oikeassa. Talouskasvun ja väestönkasvun suhde osoittaa, että me olemme kärsää kohti varakkaampia kuin koskaan.
Tästä alati kiihtyvästä kasvusta käytetään englanninkielistä käsitettä The Great Acceleration. Tämän suuren kiihtyvyyden kuvaajissa lähes kaikki käyrät kiipeävät lähes pystysuoraan kohti kattoa. Graafit, jotka kuvaavat luontokatoa, eliölajien joukkosukupuuttoa, kaupungistumista ja ympäristöjen saastumista, nousevat talous- ja väestölukujen rinnalla aivan samaan suuntaan. Poikkeuksen tekee se kaikkein pelottavin käyrä. Me lämmitämme omilla toimillamme tästä yhteisestä Telluksesta maanpäällistä helvettiä asteen sadas- ja kymmenysosia kerrallaan. Tällaisesta muutoksesta on vaikea piirtää dramaattista kuvaa. Me emme tiedä, missä se lopullinen keikahduspiste tulee vastaan. Pessimistien mielestä se on jo ylitetty.
Profeetta Leinonen aloitti oman luomiskertomuksensa elämän synnystä, abiogeneesista, jolla tarkoitetaan elävient eliöiden kehittymistä elottomasta aineesta. Tieteellisen konsensuksen mukaan varhaisen Maan kemialliset olosuhteet johtivat vähitellen ensimmäisiin alkeellisiin soluihin noin 3,5–4 miljardia vuotta sitten. Tarvittiin siis liki neljä miljardia vuotta, ennen kuin ihminen alkoi polkea maankamaraa ja lopulta syntyi hänen suuremoisin keksintönsä: tekoäly.
Elämän olemassaolo perustuu äärimmäisen pitkään sarjaan tavattoman epätodennäköisiä sattumia – näin oletetaan. Meidän kristittyjen Jumalan selän taakse ei tässä asiassa voida kuitenkaan piiloutua. Se olisi hyvin epä-älyllistä. Raamatun Ilmestyskirjasta löytyy kyllä hyvin runollisesti ilmaistuja ennustuksia siitä, miten köpelösti meille vielä käy. Ohjeita siitä, miten me voimme välttää tämän katastrofin, ei taida löytyä. Kun Leinonen oli päässyt omassa luomiskertomuksessaan ihmiseen, hän piti korskeaa lajimääritelmää Homo sapiens, viisas ihminen, silkkana vittuiluna. Se osoitti, että tiukasti tieteellisen maailmankuvan ja Friedrich Nietzschen nimiin saarnanneessa Leinosessa on ripaus meidän ihmisten helmasynteihin kuuluvaa dualismia (vasen aivopuolisko ei aina tiedä, mitä oikea ajattelee ja tuntee).
Kysymys kuuluu: kuka vittuilee? Itse ajattelen, että ihminen on oman biologisen olemuksensa vanki. Ne evoluution neljä miljardia vuotta ovat jättäneet meihin jälkensä, jotka eivät lähde meistä millään eettisellä valkopesulla. Amerikkalainen psykiatri Douglas Kelley profiloi Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä syytetyt natsijohtajat ja teki aineistonsa pohjalta sen johtopäätöksen, että Hermann Göring ja kumppanit olivat ihan tavallisia ihmisiä. Kelley joutui 50-luvulla kotimaassaan epäsuosioon, kun hän aineistonsa perusteella päätteli, että myös toinen puoli amerikkalaisista on näitä ”tavallisia ihmisiä”, jotka ovat valmiita listimään Jumalan tai suuren johtajan nimissä sen toisen puolen väestöstä – ”nuo kirotut demokraatit” – vain pysyäkseen vallassa.
Ajatuskokeena voi tässä miettiä sitä, kuinka moni meistä on valmis näännyttämään, orjuuttamaan tai jopa tappamaan toisen ihmisen siksi, että hän on ”ulkomaalainen”, ja löytää vielä näille ajatuksilleen raudanlujat, silkkaan ”järkeen perustuvat” realismiksi mielletyt perusteet?
Leinonen päätti oman evoluutioevankeliuminsa ajatuksiin nietzscheläisestä yli-ihmisestä. Ihminen lajina on köysi tai silta harppaukselle, jonka päässä on yli-ihminen. Itse en epäile, etteikö tekoälystä tai tekoälyn ja biologisen ihmisen yhdistelmästä voisi kehittyä ongelmanratkaisukyvyssään ylivertainen yksilö tai entiteetti. Sitä ennen pitäisi löytää muun muassa vedenpitävä selitys sille, mitä tietoisuus on. Me emme nyt välttämättä edes pysty tunnistamaan tällaista ylivertaista oliota sellaisen kohdatessamme.
Noin 200 talousasiantuntijaa ja tutkijaa on varoittanut tekoälyn aiheuttamasta rajusta talousmullistuksesta ja laajasta työpaikkojen katoamisesta. Allekirjoittajiin lukeutuu 15 Nobel-palkittua tutkijaa sekä johtavien tekoäly-yhtiöiden pääekonomisteja. Pelko on aiheellinen. Historiasta me tiedämme, millaista jälkeä asemansa uhatuksi tunteva keskiluokka saa aikaan. Tuon tappavan taudin oireet näkyvät jo nyt populististen ääriliikkeiden kannatusluvuissa.
Ensin syntyy poliittinen kaaos, sitten sakkaa talous ja viimeistään sen jälkeen tartutaan aseisiin. Leinosen mukaan joku digibisneksen huipulla oleva, poliittisten johtajien tavoin ikuisesta elämästä täällä maan päällä haaveileva miljardööri on jo – no, ehkä vielä vitsinä – sanonut, että tarpeettomiksi käyneistä ihmisistä voidaan tehdä dieseliä. Pakolaisten vastaanottokeskukset muuttuvad keskitysleireiksi ja lopulta ”öljynjalostuslaitoksiksi”, joihin turhiksi koetut ihmiset voidaan ”loppusijoittaa”. Jos historiasta ei voi muuta oppia, niin ainakin sen, että meillä on ihmisinä ilmiömäisiä kykyjä tehdä juuri näin.
On liioittelua väittää, että ihminen pystyisi hävittämään kaiken elämän maapallolta. Ainakin torakat ja itselleen syrjäseuduille turvabunkkereita rakentaneet miljardöörit jäävät henkiin. Lopullisen niitin tälle elämäksi kutsutulle fantastiselle ihmeelle antaa elämää täällä ylläpitänyt Aurinko, kun se paisuu oman elinkaarensa lopussa punaiseksi jättiläiseksi noin neljän miljardia vuoden kuluttua.
TARDINA SUHU FEAT Finnigai Vectro
Esitys Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin festivaaliklubilla 22.7.2026