Tanssivirtaa-festivaalin lauantain näytös Planeetat eivät valehtele oli kuin peilikuva absurdista teatterista. Teoksen luoneet Jouni Järvenpää ja Maija Reeta Raumanni ovat selvästi Samuel Beckettin hengenheimolaisia. Absurdissa teatterissa sanat ja kieli menettävät merkityksensä. Järvenpään ja Raumannin koreografiassa vain somaattisten impulssien ohjaamilla liikkeillä on merkitystä. Molemmissa tapauksissa kyseenalaistetaan meidän ihmisten pinttynyt tapa mieltää todellisuutta ja kuvata tunteitamme tarinoiden kautta.
Esityksen jälkeen käyty keskustelu teki kerralla selväksi, että liikkeen ja tilan suhde on alan taiteilijoiden ajatusten keskiössä. Itse teoksessa tilan käsite vietiin abstraktille, kosmiselle tasolle. Nyt ei tyydytty planeettoja auringosta erottaviin astronomisiin yksiköihin. Esityksen alussa näyttämön taustalla olevalle valkokankaalle heijastettiin kuva Planck-satelliitin havaintojen pohjalta luodusta kartasta kosmisen taustasäteilyn jakautumisesta. Se on tavallaan kuva koko universumista.
Vuonna 2021 ensi-iltansa saanut Adam Mackayn elokuva Don’t Look Up on mustapuhuva satiiri populistisen äärioikeiston maailmankuvasta. Kysyin tekijöiltä, mikä saa taiteilijat tähyämään tähtiin näiden maallisten murheiden asemasta. Järvenpään vastaus oli avartava. Hän sanoi kuvaavansa sitä, mikä on kielen ulkopuolella, kielen tavoittamattomissa.
Maailmankaikkeus tietenkin uhmaa jo pelkällä koollaan ihmisen järkeä. Ehkä Järvenpään ja Raumannin ajatukset ovat syvätasolla kulkeneet Ludwig Wittgensteinin viitoittamalla polulla. Hänen kielifilosofiansa mukaan kieli voi kuvata vain tosiasioita, ja kaikki muu – kuten etiikka, estetiikka ja uskonto – ylittää kielen rajat. Planeetat ovat tällaisia tosiasioita, ne eivät valehtele. Siitä muusta, mistä ei voi puhua, täytyy pistää tanssiksi.
Antti Helmisen valosuunnittelu, Anssi Laihon äänisuunnittelu ja ilmeisesti ensemblen yhdessä toteuttama lavastus toivat näyttämölle vaikuttavalla ja hyvin konkreettisella tavalla sen, mistä voidaan puhua. Aurinkona näyttämöllä paistoi katosta roikkuva lämpölamppu ja sen massan aika-avaruuteen painamaa syvää kuoppaa lampun alle asetettu kuntosaleista tuttu levytangon paino.
Tämän keskuksen ympäri Järvenpään ja Raumannin liikeradat kiersivät. Tanssi eteni hitaan liikkeen harmoniasta kohti alati lisääntyvää kaaosta. Lopulta myös taustasäteilyn kartta muuttui taustakuvassa kosmiseksi ilotulitukseksi. Jonkun mielestä katastrofaaliseksi kosmiseksi törmäykseksi esityksen estetiikan kannalta oli koitua jo se, että jossain kohtaa Raumannin käsi kosketti Järvenpään jalkaa.
Sitten näyttämökuva vaihtui ja siirryimme varjoteatterin maailmaan. Taustakankaalla tanssi Järvenpään varjo. Platonin luolavertaus? Kyllä, sehän sopii tähän (eh).
Viimeisissä näyttämökuvissa hypättiin populaarikulttuurin kuvastoon. Tieteisgenren avaruussaagoista meille tuttu hahmo on astronautti, joka etsii pimeydessä tietään tai totuutta kypärään asetettujen lappujen avulla. Raumanni oli varustautunut tähän kuin nykyajan totuutta etsivä Diogenes silmälaseilla, joiden sangoissa paloivat kirkkaat led-valot.
Jouni Järvenpää on oululaislähtöinen koreografi ja tanssija. Hän valmistui Amsterdamin taidekorkeakoulun School for New Dance Development -linjalta koreografiksi vuonna 2002 ja on siitä lähtien tomininut ammatissa aktiivisesti luoden kymmeniä koreografioita ja tehden yhteistöitä taiteen raja-aidoista välittämättä. Järvenpään teoksia on nähty mm. Barker-teatterin, Ehkä-tuotannon, JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen, Zodiakin sekä Tanssivirtaa Tampereella- ja Täydenkuun Tanssit -festivaalien ohjelmistoissa.
Maija Reeta Raumanni on seinäjokelaislähtöinen freelancer-tanssitaiteilija ja somaattinen liikeharjoittaja (SOLU – Somaattinen liikekoulutus 600 h). Hän valmistui koreografiksi Amsterdamin taidekorkeakoulun School for New Dance Development -linjalta vuonna 2007. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt koreografina, tanssijana, esiintyjänä ja opettajana eri työryhmissä, kollektiiveissa ja yhteisöissä Suomessa ja ulkomailla. Raumanni vaalii taiteellisessa työssään kestävää, tutkivaa, uteliasta ja vuorovaikutukseen pohjaavaa työskentelytapaa.
Planeetat eivät valehtele, Tanssivirtaa Tampere -festivaalin esitys Hällä-näyttämöllä
Koreografia ja tanssi: Jouni Järvenpää ja Maija Reeta Raumanni Valosuunnittelu: Antti Helminen Äänisuunnittelu: Anssi Laiho Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Jouni Järvenpää ja Maija Reeta Raumanni Tukijat: Oulun kaupunki/Oulun Valistustalorahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Turun kaupunki Ennakkokuvat: Even Minn Teoskuvat: Satu Kemppainen