Nuorena kuolleen Reko Lundánin vuonna 1998 Kom-teatterissa kantaesitetty Aina joku eksyy on omalla tavallaan harvinaisuus. Näytelmästä on tullut merkittävä klassikko, johon myös teatterin harrastajat näyttävät tarttuvan yhä uudestaan.
Tikkurilan Teatterin tulkinnasta ei jää mitään uupumaan. Teatterilla on riveissään todella taitavia näyttelijöitä.
Työväen näyttämöpäivillä perjantaina nähdyn esityksen kruunasi napakka ohjaus. Carita Välitalo on saanut taitavien näyttelijöiden osaamisesta kaiken irti.
Kohtausten ajoitukset napsahtivat kerta toisensa jälkeen paikoilleen ja yleisö hytkyi spontaanista naurusta.
Aina joku eksyy on tragikomedia alkoholistiäidistä ja hänen perheestään kahdessa sukupolvessa. Väliahon ohjauksessa tarinan traagisuus korostui huumorin kautta kuten Aimo Vuorinen meitä vähän aikaa sitten Etelä-Saimaan mielipidesivulla sivuilla opasti.
Carita Välitalon nimi kannattaa painaa mieleen. Ruotsissa pitkään vaikuttanut Välitalo toimii nykyisin Vantaalla Teatteri- ja sirkuskoulun johtajana ja ohjaajana Tikkurilan Teatterissa.
Käteeni ei tarttunut perjantain esityksen jälkeen käsiohjelmaa. Ymmärtääkseni mukana olivat Miika Elmgren, Sini Keinänen, Hilkka Karvinen, Anna Känkänen, Aarne Lindèn, Timo Luotonen, Iiro Ristola, Emilia Tuovinen ja Outi Utriainen. Roolisuoritukset olivat kautta linjan aivan erinomaisia. Varsinkin Ristolan, Tuovisen ja kumppaneiden eläytyminen lapsirooleihin oli koskettavaa.