Ville-Pekka Lambergin naishuolet

Pullista ja kullista puhutaan Irti-teatterin Madaameissa samaan hengenvetoon. Kuvassa Raisa Kekakarainen ja Ville-Pekka Lamberg. Kuva Irti-teatteri
Pullista ja kullista puhutaan Irti-teatterin Madaameissa samaan hengenvetoon. Kuvassa Raisa Kekakarainen ja Ville-Pekka Lamberg. Kuva Irti-teatteri

Irti-teatterin Madaamit näytelmän ehkä suurin yllätys on käsikirjoittajan etunimi Tuomas. Näin ilkeää satiiria naisista saavat nykyisin jo vakiintuneen käytännön mukaa kirjoittaa vain naiset.

Tuomas Parkkinen iskee pilkkakirveensä äitiyden myytteihin. Kylmää kyytiä saavat vanhojen madonna-huora asetelmien lisäksi myös populaarikulttuurin rakastamat freudilaiset myytit. Parkkinen on varmasti lukenut tarkkaan edellisen vuosikymmenen naistenlehdet näytelmää väsätessään.

Ja osuuhan se, kun pilkka on tuttu. Kauheisiin lähitaisteluihin antaa ehtymättömän määrän aiheita aikakausi- ja iltapäivälehtien kyökkipsykologia.

Ehkä Parkkiselle voi kuitenkin antaa jonkinlaisen synninpäästön siksi, että näytelmä on jo viisi vuotta vanha. Sukupuolirajan ylittäminen ilman voimassaolevaa viisumia on siten rikoksena jo vanhentunut.

Parkkinen ohjasi itse Madaamien kantaesityksen Tampereen Teatteriin vuonna 2008. Esityksestä tuli arvostelu– ja yleisömenestys.

Sen jälkeen näytelmään ovat tarttuneet innokkaasti monet harrastajateatterit. Tässä lienee vastaus myös kysymykseen, jota pohdin ennen Irti-teatterin esitystä. Miksi juuri Madaamit? Satiiria tyylikeinona käyttävä komedia on vaikea laji.

Sami Sivosen sovitus ja ohjaus on hyvin uskollinen alkuperäiselle käsikirjoitukselle. Tai siltä esitys minusta tuntui. Sivonen tuntee Irti-teatterin aikuistenryhmän kokeneet teatterin harrastajat ja tietää, ettei rimaa tarvitse varta vasten laskea. Rajat on tehty ylitettäviksi.

Kohtausten ajoitus on komediassa tietenkin kaiken A ja O. Ajoitus tuottaa aina pulmia teatterin harrastajille, mutta vaikeaa se on myös teatterin ammattilaisille. Nopearytmisessä dialogissa iskujen pitää napsahtaa paikalleen ikään kuin lihasmuistista. Ajatus ei ehdi tässä vauhdissa pysyä perässä.

Sivoselle ja hänen ryhmälleen voi antaa täydet kymmenen pistettä hyvästä yrityksestä. Näytelmän parissa ensimmäisessä kohtauksessa hurja vauhti aiheutti turhaa kireyttä esitykseen. Pian esitys kuitenkin mukautui sen esittäjien raameihin. Hyvin kirjoitetun satiirin hauskuus ei ole kiinni vain siitä, miten sanotaan. Irti-teatterin Madaamit oli juuri sillä oikealla, kirpeällä tavalla hauska.

Irti-teatterin aikuistenryhmässä on mukana mahtavia tyyppejä. Esimerkiksi näytelmän ainoan miesosan, Jaakon roolin näyttelevä Ville-Pekka Lamberg on todellinen löytö. Miehen esiintyminen näyttämöllä oli niin jouhevan luontevaa, ettei pieni takertelu vuorosanoissa haitannut yhtään.

Seksin esittäminen näyttämöllä ei ole mikään läpihuutojuttu, vaikka vaatteet, tai ainakin strategisesti niistä tärkeimmät pysyivät tiukasti yllä. Lamberg, Henna Laitinen ja Raisa Kekarainen selviävät näistäkin koitoksista kiitettävän luontevasti. Katsojan ei tarvinnut punastella myötähäpeästä.

Hikisiä hommia nämä rakkauden työt ovat toki näyteltyinäkin. Ainakin Lambergin otsalta suorastaan norui hikeä hänen ja Kekaraisen intensiivisen ja pitkän parivoimistelun jälkeen.

Ei se ole helppoa, tämä miehenä oleminen…

Jos Lambergin läsnäolo näyttämöllä oli vapautuneen leppoisaa, Kekarainen oli mukavalla tavalla rento ja kepeä. Kekaraisen esiintymisvarmuus on ammattinäyttelijöiden tasolla.

Laitisen Marika on ehkä hieman ylikireäksi vedetty paketti. Näytelmän Marika on nuori äiti, jonka yllättäen puhjenneen vauvakuumeen lapsiperheen arki parantaa kuin itsestään.

Katsoja ei tietenkään voi tietää, onko näytelmän Marikan tasainen eli aina vihainen luonne Sivosen vai Laitisen näkemys tästä tupperwareäidistä. Todennäköisesti molempien.

Siviilissä teatteriharrastuksessaan pitkälle edennyt ja myös perusteellisesti koulutettu Laitinen on joka tapauksessa hyvin räiskyvä ja elämäniloinen pakkaus naisenergiaa. Ehkä tätä suoraan sydämestä lähtevää valoa voisi annostella myös lisää Marikan rooliin.

Äitiyden myytit käydään Parkkisen näytelmässä läpi vauvasta muoriin. Pirjo-Liisa Hiltula oli näyttämöllä aivan erinomainen poikaansa takertuvana ja välillä suorastaan epätoivoisilla keinoilla huomiota hakevana isoäitinä, Helmana.

Samoin kokenut Anne Suomalainen oli hyvä uuden sukupolven ikuista nuoruutta elävänä isoäitinä, joka värjää tukkansa punaiseksi ja pukeutuu kuin teini-ikäinen.

Näytelmän henkilögallerian tyypit ovat aidon oloisia ja viimeisen silauksensa ne saavat Suvi-Sisko Villasen ja työryhmän ideoimasta puvustuksesta. Toimii!

En tiedä, kuuluvatko näytelmässä käytetyt kertojat alkuperäisen näytelmän käsikirjoitukseen.  Irti-teatterin esitykseen ja luonteeseen nuorten välispiikkaukset sopivat.

Lauantain esitys oli loppuunmyyty. Kaikki halukkaat eivät tainneet edes mahtua katsomoon. Samoin kolme edellistä esitystä ovat olleet loppuunmyytyjä.

Imatralla teatterin tekijät saavat nauttia kannustavasta yleisöstä. Irti-teatterin katsomossa oli koko esityksen ajan hieno tunnelma. Samasta fiiliksestä olen usein saanut nauttia Teatteri Imatran esityksissä.

Imatralla teatteri on jo aikapäiviä sitten voittanut katsojat puolelleen. Sekä ammattiteatteri että teatterin harrastajat voivat tehdä esityksiään hienolle yleisölle, joka ymmärtää, kannustaa ja elää mukana esityksissä.