Etäännyttäminen ei välttämättä ole keskieurooppalaisen teatterin ehkä tärkein tehokeino. Berliiniläisen cie. toula limnaios tanssiteatterin näyttämölle loihtimat arvoitukset alkoivat jo ryhmän nimestä. Toisen perustajansa koreografi Toula Limnaiosin nimeä kantava ryhmä kirjoittaa julkaisuissaan sekä ryhmän nimen että kaikkien sen taiteilijoiden nimet johdonmukaisesti pienillä alkukirjaimilla. Se ei ole varmasti aivan tavanomaista saksan kielessä, jossa erisnimien lisäksi myös kaikki substantiivit kirjoitetaan suurilla alkukirjaimilla. Hochdeutsch!
Torstaina ryhmä esitti Teatteri Imatran näyttämöllä kahdesta soolosta ja yhdestä duetosta muodostuneen teoksen Tell me a better story 1.
Tell me a better story 1 ja toinen Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin ohjelmistoon kuuluvan Tell me a better story 2 ryhmän jäsenet ovat ideoineet koronavuosien kurimuksessa. Esittävän taiteen tekijöiden tunteet vaihtelivat noina kuukausina ja lopulta vuosina epävarmuudesta epätoivoon. Tulevaisuus näytti synkältä.
Teoksen esittelyssä esityksen konseptin ja koreografian luonut Toula Limnaios kertoo, että ryhmä käytti viikot ja kuukaudet, jolloin ei voitu esittää yleisölle ideointiin. Syvennyttiin paitsi ilmaisuun myös internetin ja digitaalisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ryhmän kotinäyttämöstä Halle Tanzbüne Berliinistä tehtiin eräänlainen studio ja ryhmän esityksiä on nyt mahdollisuus seurata livenä verkossa suoratoiston kautta.
Nykytanssin tekijät puhuvat kokeilusta. Tanssi on ryhmätyötä ja käsityötä. Ilmaisuvoimaiseksi koettu uusi liikekieli syntyy yritysten ja erehdysten kautta kokeilemalla, miten uudet ideat toimivat. Limnaoisin ryhmä edustaa nykytanssin terävintä kärkeä maailmassa ja ainakin aavistuksen ryhmän ennakkoluulottomista ja välillä hurjista koreografioista voi saada suoratoistettujen live-esitysten lisäksi esityksistä tehdyistä taltioinneista.
Digitalisaatio on ehkä avain myös ensimmäisen arvoituksen ratkaisuun. Ehkä suuret kirjaimet lauseiden aluista ja nimistä ovat joutuneet peukaloiden alla. Tarkoitan niitä kahta peukaloa, joilla me nykyisin pidämme yhteyttä muihin ihmisiin ja maailmaan älypuhelimellamme.
Sitä todellisuutta, joka on muokannut evoluutiossa meille ihmisille lajityypilliset aivot, ei digitaalisuus ole juuri hetkauttanut. Kysymys on ihmisten kohtaamisesta ja tällaisten prosessien kuvaajana läsnäoloon perustuva esittävä taide on ilmaisuvoimassaan ainutlaatuista.
Esityksen ensimmäisessä soolossa Karolina Wyrwal tanssi rekvisiittanaan mallinukke. Muoti, samanlainen vaatetus tai edes samanlainen alastomuus eivät avanneet yhteyttä. Eikä sitä avanneet edes ymmärrettävästi yksipuolisiksi jääneet yritykset keskustella mallinuken kanssa. Se tärkein, kehonkieli puuttui.
Tehokeinona Limnaios ja Wyrwal käyttivät myös hurjaa liioittelua. Ainakin itse tulkitsin soolon ensimmäiset kohtaukset parodiaksi misseille ja malleille soveliaasta liikekielestä. Wyrwal säväytti myös klassisen baletin askelkuvioilla, joita hän tanssi korkokengät jalassa. Tai itse asiassa jossain vaiheessa korkokenkä oli vain toisessa jalassa.
Näissä kohtauksissa kertautui Imatran festivaalien taiteellisen johtajan Kamran Shahmardanin taolainen dualismi: notkea vastaa jäykkä, inhimillinen vastaa epäinhimillinen, elävä, kuollut…musta ja valkoinen
Esityksen toisessa soolossa jatkettiin saman tematiikan käsittelyä. Hironori Sugata marssi näyttämölle vetäen köydellä perässään rullakolla ruskeaan pukuun puettua torsoa. Huiman pyörityksen jälkeen soolo huipentui siihen, että Sugata yritti kirjaimellisesti sukeltaa tämän olion nahkoihin, pukea hänet päälleen. Sugatan liikekieli oli intensiivistä ja hauskaa. Tosin sillä varauksella, että nauru tahtoi takertua kurkkuun siinä vaiheessa, kun ajatukset saivat kiinni aivojen salamannopeasti toimivista tunne-elämän algoritmeistä.
Esityksen dueton teemat käsittelivät epäilemättä parisuhteen ihanuutta ja kurjuutta, Limnaiosin, Laura Beschin ja Alessio Scandalen liikekieli vei parin dueton alussa aivan näyttämön pintaa. Läheisyyden ja erillisyyden teemoja kerrattiin useiden toistojen kautta. Vaaka-asennossa tanssiminen ei ole varmasti niitä maailman helpoimpia tapoja esittää. Ainakin minä peukutin Beschin ja Scandalen huikealle osaamiselle. Tuntui ajoittain vahvasti siltä, ettei luonnonlait gravitaation osalta olleet näyttämöllä voimassa. Siro Benschi sai vartalonsa säkenöimään.
Pariskunnan seurustelu muuttui lähentymisen jälkeen taisteluksi kaapin paikasta. Tahtojen taistoa kuvattiin huikeiden nostojen kautta. Oman sävynsä tanssille antoi Benchin ja Scandalen suuri kokoero. Eleet ja ilmeet kuitenkin kertoivat, ettei tässä tahtojen taistelussa voittajaa ratkaistu silkalla fyysisellä voimalla.
Seesteisen lopun kohtaus oli lainaus Disneyn piirroselokuvasta Kaunotar ja Kulkuri. Rakastavaisten illallisella spagetin syönti johti suudelmaan.
Tell me a better story 1
Berliiniläisen cie. toula limnaios tanssiteatterin esitys Mustan ja valkoisen teatterifestivaaleilla 21.7.2022
Konsepti ja koreografia Toula Limnaios
Musiikki Ralf R. Ollertz ja Paul Tinsley
Tanssijat Laura Beschi, Alessio Scandale, Hironori Sugata, Karoliina Wyrwal
Valosuunnittelu Felix Grimm
Asut Toula Limnaios
Lavatekniikka Domenik Engemann
Kuvat Toula Limnaios