Seitsemän on valehtelijan luku.
Imatran taidemuseossa maanantaina avattu näyttely Seitsemän näkökulmaa on kuitenkin jotakin muuta. Se on hyvin paljon vanhassa pappilassa Parikkalassa asuvan taiteilija Juhani Järvisen näköinen näyttely.
Järvisen näköiseksi näyttelyn tekee jo se, ettei hän ole tyytynyt tuomaan Imatralle vain omia töistään. Hän on haastanut mukaan kuusi muuta taiteilijaa, joihin on luonut läheiset ystävyyssuhteet vuosien varrella.
Blogin moton olen saanut pitkään Suomessa asuneen puolalaisen Radoslaw Grytan teokselta Potrait of a Hero. Valtava, ihmisen päätä esittävä puuveistos voisi hyvin olla Järvisen näköispatsas.
Puu on luonnonmateriaali, jota myös Järvinen on usein käyttänyt veistoksissaan. Järvisen omissa töissä ja muotokielessä on sitä kirveellä veistettyä suomalaisuutta, joka saa ainakin minut lankeamaan loveen.
Järvinen kuuluu eittämättä siihen suomalaisten heimoon, jonka jäsenet ovat pärjänneet ja pärjäävät kaikkialla maailmassa. Miehen vuorovaikutustaidot ovat ilmiselvästi ilmiömäiset. Pintaa syvemmälle ulottuva ajatustenvaihto syntyy kuin itsestään silloinkin, kun yhteinen puhuttu kieli on hieman hakusessa.
Käykää katsomassa Järvisen ansioluettelo netistä. Sen pituuden mittaamiseen tarvitaan jo King Kong –luokan gorillan käsivarsi. Järvinen on epäilemättä maailmalla yksi tunnetuimista vielä elossa olevista suomalaisista kuvataiteilijoista. Hän on myös elävä esimerkki siitä, miten hienolla tavalla taide yhdistää ihmisiä yli kaikkien rajojen.
Tässä astuu kuvaan myös se sankaruus. Järvisen luomat laajat kansainväliset suhteet ratkaisivat pelin Imatran kuvataidekoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun hyväksi pari vuotta sitten, kun maan taideopetusta karsittiin kovalla kädellä ja opetusministeriö näyttivät keskisormea muun muassa Lahden taideinstituutille ja Limingan taidekoululle. Maailmankuulu meni maankuulujen edelle.
Järvisen ja Grytan töiden lisäksi Imatran näyttelyssä on esillä ruotaslaisen Jim Berggrenin, tshekkiläisen Jan Pohribnýn, espanjalaisen Isidro Lopez-Aparicion, virolaisen Jaan Luikin ja venäläisen Katherina Dorokhovan töitä. Näyttelyn ripustuksen on suunnitellut amerikkalainen William Dennisuk, maailmanmainetta saavuttanut Imatralla asuva ympäristötaiteilija.
Oikeastaan näkökulmia on siten oikeastaan kahdeksan tai jopa yhdeksän. Näyttelyn avajaisissa esiintyi Viron Pärnusta maailmanvalloituksensa aloittanut Al Paldrokin johtama performanssiryhmä Non Grata.
Kaikki näyttelyn taiteilijoita yhdistää ystävyyden lisäksi se, että he ovat opettaneen Imatran taidekoulussa.
Näyttelyn tason varmistamiseksi ei tarvitse kuin silmäillä Pohribnýn valokuvia. Ne ovat juuri sitä stydiä kamaa, joka tulee uniin ja laittaa aivot raksuttamaan.