Taidokkaasti toteutettu komedia on teatterin suola ja pippuri. Espoonlahden teatterin tekijät hallitsevat tämän esittävän taiteen kuninkuuslajin hienosti. Vaimoni on totisesti toista maata Espoonlahden teatterissa.
Käsiohjelmassa ryhmän ohjaaja Arto-Oskar Reunanen kertoo, että energinen farssi on hänen ensiyrityksensä puheteatterin parissa. Vaikea uskoa. Työväen Näyttämöpäivillä espoolaisten esityksen ajoitukset napsahtivat niin esimerkillisesti kohdalleen, että ainakin minä kiemurtelin naurusta.
Ranskalaisen Gilles Dyrekin komediaa (Venise sous la neige) on Suomessa esittänyt aikaisemmin ainakin Helsingin kaupunginteatteri, jossa näytelmä sai ensi-iltansa keväällä 2010.
Reita Lounatvuoren tekemä suomennos on loistava. Sen laadun tunnisti heti myötähäpeän tunteesta, josta esityksen huumori saa käyttövoimansa.
Tässä jutussa saa nauraa itselleen. Toisaalta vaikeus kohdata meille vieraita kulttuureja edustavia ja vieraita kieliä puhuvia ihmisiä on varmasti yleisinhimillinen ominaisuus.
Myötähäpeä ei syntynyt siitä miten esitettiin, vaan mitä esitettiin. Said Dakashin, Ulriikka Heikinheimon, Ari Ijäksen ja Mimosa Lindahlin esittäminen Työväen Näyttämöpäivillä oli vapautunutta, rentoa ja ilmavaa. Roolityöt olivat todellisia taidonnäytteitä.
Myös eteläkarjalaisten teatterin harrastajien kannattaa lukea Dyrekin näytelmä sillä silmällä. Näin herkulliset ja tiukasti ajassa kiinni olevat komediat ovat keräilyharvinaisuuksia.