Danske Danseteaterin Køter on loistelias ryhmädynamiikan kuvaus. Marina Mascarellin yhdessä Jessica Lyallin ja muiden tanssijoiden kanssa luoma koreografia oli tyrmäävän kaunis ja ilmaisuvoimainen kokonaisuus. Teoksen tarina kulkukoirista toimi satiirisena faabelina Tanska maahanmuuttopolitiikasta.
Danske Danseteaterin Køter on loistelias ryhmädynamiikan kuvaus. Marina Mascarellin yhdessä Jessica Lyallin ja muiden tanssijoiden kanssa luoma koreografia oli tyrmäävän kaunis ja ilmaisuvoimainen kokonaisuus. Teoksen tarina kulkukoirista toimi myös satiirisena faabelina Tanska maahanmuuttopolitiikasta.
Janten laki on vähän liiankin tuttu tämän kirjoittaja sukupolven ihmisille. Sinä et ole muita parempi. Sinä et ole mitään, eikä sinusta koskaan tule sen kummempaa. Näin omat vanhemmat, opettajat ja ikätoverit opettivat meitä olemaan kuvittelemasta itsestämme liikoja.
Nimensä ja kirjallisen muotonsa tämä meidän kaikkien nahoissamme tuntema laki sai kirjailijan Aksel Sandemosen satiirisessa teoksessa Pakolainen ylittää jälkensä (1933). Janten lain mukaan kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut. Janten lain säännöt: Älä luule, että sinä olet jotain. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.
Mascarellin tarinassa korostui tämä viimeinen sääntö. Katsojalle kävi myös nopeasti selväksi, keitä Køterin kulkukoirat symbolisoivat. Kohtauksessa tanssijat jonottivat kuin taikaiskusta näyttämölle ilmestyneen byrokratian linnakkeen edessä. He hakivat paksuja asiakirjanippuja kantaen leimaa oleskelulupaansa. Samalla vastaanottotiskin edessä oleva väliseinä nousi yhtä korkeammalle, niin että asiakirjojen ojentajan piti kurottaa yhä korkeammalle. Viimeistä jonottajaa virkailijaa esittänyt Lukas Harvig-Møller tylytti ilmoituksella toimiston sulkemisesta.
Esitys alkoi samalla tavalla kuin Kuopiossa näkemäni Leaning Tree,hitaan liikkeen kautta. Mascarellin kulkukoirat hiipivät ympärilleen pälyillen näyttämölle. Siten alkoi huikea joukkokohtausten sarja. Jokainen ryhmän yhdeksästä tanssijasta näytti tanssivan omaa sooloaan. Näin syntynyt kokonaisuus oli niin vaikuttava, että silmiin koski. Tai ei silmissä mitään vikaa ollut. Aivot vain taisivat nyrjähtää. Eivät tahtoneet uskoa silmien todistusta:
Epätäydellisessä maailmassa ei voi olla mitään täydellistä, mutta nyt olen nähnyt ja kokenut jotain, joka oli lähellä tämä maksimia.
Køter oli kokonaisuus, jossa lumoava liikekieli ja säveltäjä Yamila Ríosin esitystä varten luoman elektronisen musiikin äänimaisema olivat yhtä. Kokonaisuuden teki täydelliseksi Mascarellin suunnittelema nerokas lavastus. Yhteisöjen ja yhteiskunnan yleensä näkymättömät raja-aidat muuttuivat näyttämöllä näkyviksi hetkessä. Alati liikkuvat seinämät, jotka peittivät muut tanssijat soolojen aikana, antoivat näille sooloille aivan oman tunnelatauksen.
Carlos Luis Blanco Ramos ja Amancio Gonzalez tanssivat molemmat näiden liikkuvien seinien eristäminä hyvin koskettavat soolot. Näin molemmissa yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden teemoja. Ajattelin, että Pinar del Ríossa Kuubassa syntyneen Ramosin stigma oli tässä roolissa ehkä ihonväri ja jo harmaata ohimoilleen keränneen Gonzalezin roolissa ikä.
Tanskassa myllynkivikaulus on olut perinteinen vallan merkki, jota papit käyttävät kirkollisissa menoissa yhä. Tämän symbolin ympärille oli rakennettu Køterin satiirin terävin piikki. Harvig-Møller sai kohtauksessa kaulansa ympäri valtavan myllynkivikauluksen. Sen kokoa kuvaa hyvin, että kaulus toimi myös pöytänä, jonka äärellä muut tanssijat mahtui diskuteeraamaan.
Tarinan alussa tarinan kulkukoirat odottivat aamun koittoa koleassa tuulessa. Yhteisöissä yhteiskunnassa valitsevien jääkylmien asenteiden tuiverrusta kuvattiin loisteliaasti toteutetulla joukkokohtauksella. Ríosin musiikin vinkuessa tuiman vihurin tavoin, muut tanssijat riisuivat yhden tanssijoista, nuoren naisen alastomaksi. Kohtauksen jälkeen riisuttu jäi näyttämölle makaamaan haavoitetun ihmisen kylkiasennossa ja muut kokoontuivat – niin varmaan diskuteeraamaan tasa-arvosta.
Se että ihminen pakotetaan riisuutumaan, tai hänet riisutaan väkisin, on ensimmäinen väkivaltainen vaihe nöyryyttävien rituaalien ja tekojen sarjassa, jolla ihmiseltä riistetään ihmisarvo. Tällaiset tarinat voisi aloittaa vaikka 1600-luvun noitavainoista, mutta kaikki heti mieleen tulevat tarinat ovat niin karmeita, ettei niitä ole tässä syytä toistaa.
Tällä kertaa alastonkohtauksen perusteluita ei tarvinnut edes miettiä. Me voimme kohdella kaltoin, nöyryyttää ja alistaa myös lemmikkieläimiämme, mutta koirat eivät käytä housuja.
Sama esteettisesti huikean puhutteleva kohtaus toistettiin esityksen lopussa. Mascarell ja hänen tanssijansa päästivät meidät syyllisyyden piinasta ja saimme kokea armahtavan katharsiksen. Tytön riisuneet tanssijat pukivat hänet jälleen lempein ottein.
Danske Danseteaterin vierailun Imatralle tuottaneen Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin nimen voisi muuttaa vaikka Mustan ja valkoisen tanssifestivaaliksi. Neljästä pääohjelmiston esitystä kolme edusti maailmanluokan tanssitaidetta. Nämä esitykset löysivät myös yleisönsä. Danske Danseteaterin Køter kuului näistä siihen ainutlaatuisten taide-elämysten joukkoon, joita alati etsii ja toivoo löytävänsä. Se kuului sarjaan edes kerran elämässä.
Køter
Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin esitys Kultturitalo Virran näyttämöllä 2.8.2025
Lavastus ja konsepti Marina Mascarell, koreografia: Marina Mascarell ja Jessica Lyall, musiikki Yamila Ríos, tanssijat Jessica Lyall, Lukas Hartvig-Møller, Yi-Shao Li, Amancio Gonzalez, Wolf Govaerts, Lola Potiron, Carlos Luis Blanco Ramos, Leticia Silva, Shih-Ping Lin, lavastus: Kristin Torp, asut Nina Botkay, dramaturgia Bodil Persson, koreagrafian asustajat Patricia Seron Pawlik, koreografian harjoittelu Ottavia Catenacci, teksti: Josephine Olhoff-Jakobsen ja Marina Mascarell, valosuunnitelu Raphael Frisenvænge Solholm, äänisuunnittelu Rafael Cañete Fernández, kuvat Bradley Waller, Catrie Zorn