Tanssivirtaa-festivaalilla lauantaina esitetty The Last Rite of Spring oli oppilastyöksi suorastaan hämmentävän hieno esitys. Koreografi Renan Martinsin ensimmäinen yhteistyö Teatterikorkeakoulun tanssikollektiivin opiskelijoiden kanssa oli jälleen kerran vankka todiste tämän kirjoittajan mielestä siitä, miten hedelmällistä – ja sellaisena myös välttämätöntä – kansainvälinen yhteistyö on suomalaiselle esittävälle taiteelle.
Igor Stravinskyn The Rite of Spring on yksi maailman kuuluisimmista, kiistellyimmistä ja samalla vaativimmista tanssiteoksista. Vuonna 1913 Pariisin Théâtre des Champs-Élysées’ssä kantaesitetty Kevätuhri, Vatslav Nižinskin koreografiana, aiheutti rajun skandaalin, joka on jäänyt musiikin ja tanssitaiteen historiaan.
Martinsin ensemble tarttui tähän jättiläiseen haasteeseen suoraan sarvista. Sovitus on tehty kuudelle tanssijalle, ja aloitus, joka perustui voimakkaaseen fyysiseen kontaktiin, muistutti kylätappelua.
Ensimmäinen kohtaus tanssittiin hiljaisuudessa. Sitten näyttämön äänimaiseman alkoi täyttää Stravinskyn musiikki. Kevätuhri alkaa fagotin soololla, johon pian yhtyvät muut puupuhaltimet. Täysi ”rähinä” oli päällä, kun jouset ja vaskipuhaltimet ottivat pääosan. Samalla kasvoi Martinsin koreografian volyymi ja intensiteetti.
Näyttäviin joukkokohtauksiin on Suomessa resursseja tavallisesti vain Kansallisoopperalla ja Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Companylla. Martins hyödynsi loisteliaasti tämän kuuden nuoren tanssijan tarjoaman energian. Esitys oli paitsi vimmainen, myös kuplivan raikas – se säteili nuorten ihmisten elämäniloa.
Välillä jäin miettimään tanssijoiden asemointia näyttämöllä. Alun joukkokohtaukset tuntuivat vetäytyvän näyttämön takaosaan ja molemmille sivuille, kuin näyttämön keskellä olisi ollut jonkinlainen pimeän energian lähde. Ehkä se oli vain näköharha. Duetot ja raivokkaat soolot täyttivät kuitenkin pian koko näyttämön keskiön.
Tanssissa nostoilla tavoitellaan usein näyttävyyttä ja näyttämön ilmatilan valtaamista. Tässä koreografiassa nostot eivät nousseet hartiatasoa korkeammalle. Nostettava päätyi nostajansa syliin. Vaikka duetot saattoi tulkita kamppailuksi, niissä oli jotakin todella koskettavaa – herkkyyttä, joka sai tämän bloggaajan mielen herkistymään.
Esitys päättyi hengästyttävään energianpurkaukseen. Tanssijat alkoivat kääriä näyttämöä peittänyttä tanssimattoa rullalle reunoista käsin. Sen jälkeen he hyökkäsivät syntyneiden kumpareiden kimppuun itsemääräysoikeuttaan puolustavan naisen raivolle. Maton rullaus ja sen pieksäminen nyrkein toimivat symbolisena huutomerkkinä: naiset eivät enää alistu uhrin osaan!
Stravinskyn musiikki on inspiroinut nykytanssia – ja syystä. Kevätuhrin kantaesitys edusti modernin tanssin läpimurtoa, ja juuri uudenlaisen estetiikkansa vuoksi se sai aikalaisten vihat ja murskakritiikit osakseen.
Esimerkiksi Tero Saarinen teki Kevätuhrista sooloteoksen HUNT, joka kantaesitettiin vuonna 2002.
Martins painottaa tulkinnassaan alkuperäisen teoksen tarinaa ja ehkä vähän perinnettäkin. Tanssimassa ei sattumalta ollu kuusi nuorta naista. Baletin virallinen nimi on Le Sacre du printemps: tableaux de la Russie païenne en deux parties (Kevätuhri: kuvia pakanalliselta Venäjältä kahdessa osassa). Venäjänkielinen nimi Vesna svjaštšennaja tarkoittaa kirjaimellisesti ”pyhää kevättä”.
Baletti kuvaa muinaista pakanallista Venäjää, jossa pieni yhteisö suorittaa kevääntuloon liittyviä rituaaleja. Ensimmäinen osa kuvaa seremonioita. Toisessa osassa uhriksi valittu tyttö tanssii itsensä kuoliaaksi.
Teatterikorkeakoulun tanssikollektiivi TADaC (Theatre Academy Dance Collective) koostuu toisen vuoden maisteriopiskelijoista. Kollektiivin teokset voivat olla sekä ammattikoreografin että opiskelijoiden omia, ja ne toimivat tekijöidensä taiteellisina opinnäytteinä.
Renan Martins on Barcelonassa asuva brasilialainen koreografi ja esiintyjä. Hän aloitti taiteellisen uransa nuorena näyttelijänä Rio de Janeirossa ja muutti 17-vuotiaana Eurooppaan opiskelemaan nykytanssia. Hän on valmistunut SEAD:sta (Salzburg Experimental Academy of Dance) ja P.A.R.T.S.:sta (Performing Arts Research and Training Studios), joissa hän alkoi kehittää koreografista työtään.
The Last Rite of Spring
Tanssivirtaa-festivaalin esitys Hällä-näyttämöllä 24.5.2025
Koreografia Renan Martins
Assistentti Anette Toiviainen
Valosuunnittelu June Horton-White
Stylisti Claudia Cifu
Ääniajaja Mikael Rantanen
Esiintyjät Inka Auvinen, Altinay Kapsiz, Saila Pönkä, Joma Richter, Sointu Saraste, Marjukka Savolainen, Mathilda Muk
Ensi-ilta 10.12.2024
Valokuvat ja teaser Jussi Ulkuniemi