Synnytystalkoo oli kirpeä ja terävä analyysi väestöpolitiikan reunaehdoista. Tämän politiikan keskiössä on naisen kohtu ja siksi kulttuurit ovat kehittäneet kautta aikojen erilaisia keinoja naisen kehon ja mielen kontrolloimiseen.
Nimensä kabaree on saanut SDP:n silloisen puheenjohtajan Antti Rinteen vuoden 2017 puoluekokouksessa päästämästä möläytyksestä. Rinne vetosi väestöpoliittisessa kannanotossaan agraari-Suomen talkooperinteeseen, joka oli voimissaan vielä sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikana.
Tämän Rinteen mallin älyttömyys tehtiin näkyväksi jo esityksen alussa terävällä vastakysymyksellä: Miten hemmetissä voidaan puhua talkoista silloin kuin yksi ihminen tekee kaiken ja kaikki muut seuraavat hänen ponnisteluaan katsomosta? Kohtauksessa jokainen kohtauksen neljästä roolihahmosta kertoi oman kokemuksensa synnyttämisestä.
Kun puhutaan kohdusta, liikutaan yksilön itsemääräämisoikeuden ydinalueella. Kenellä on oikeus päättää naisen kehosta ja sen ainutlaatuisesta kyvystä synnyttää uutta elämää?
Tässä kohtaa konseptista ja ohjauksesta vastannut Meri-Maija Näykki ja työryhmä antoivat puheenvuoron niille naisille, jotka ovat tehneet päätöksen pysyä vapaaehtoisesti lapsettomina. Syitä tai ehkä oikeammin tällaisten syiden yhdistelmiä on varmasti yhtä monta kuin lapsettomuuspäätöksen tehneitä naisiakin – kohdullisia ihmisiä. Synnytyspelko, äitiyttä kohtaan tunnettu pelko ja maailmanpelko ovat omaa päätöstään harkitsevan yksilön kannalta täysin relevantteja perusteita tehdä oma ratkaisunsa.
Naisten oikeudesta päättää omasta ruumiistaan ei ole edelleenkään mikään itsestäänselvyys edes kehittyneissä länsimaissa. Tästä kertovat jatkuvat taistelut esimerkiksi aborttioikeudesta. Aseena käytetään niitä historian hämäriin ulottuvia uskonnollisia normeja, joilla naisten lisääntymisbiologiaan on kautta aikojen pyritty kontrolloimaan.
Symbolitasolla Iranin, Venäjän ja monen muun maan naisten syvenevää ahdinkoa edusti pielaveteläinen lehmä Jella, joka ensimmäisenä suomalaisena nautana lypsi yli 200 000 litraa maitoa enne kuin joutui teurastamon kuljetukseen. Tällaiseen tuotantoennätykseen päästiin saattamalla Jella yhä uudestaan keinosiemennyksellä tiineeksi.
”Tuota tai kuole”, räppäsi Petra Poutanen kabareen Jellana.
Tuotantoeläimen elämästä oli riisuttu pois kaikki ne ”perhearvot”, joilla me lasten hankintaa perustelemme: läheisyys, rakkaus, luottamus, tasa-arvo ja seksi. Minun mieleeni kohtaus toi natsien lapsitehtaat (Geheimsache Lebensborn), joihin houkuteltiin yksinäisiä nuoria naisia synnyttämään yhä uusia SS-miesten siittämiä uusia arjalaisia.
Toki Jella symbolisoi epäilemättä myös sitä julmuutta, jolla me kohtelemme domestikoituja eläimiä.
Jellan jälkeen väestöpolitiikan näyttämölle astuivat illuusionistit Riikka ja Petteri tekemään taikatemppujaan. Ensin taikureista Orpo leikkasi taitavasti äitiyspakkaukseen aikaisemmin kuuluneen kondomipakkauksen saksilla kahtia ja sitten Orpo ja Riikka loivat illuusion, jossa äitiyspakkaus muuttui kooltaan nykyistä monin verroin pienemmäksi.
Petteri Orpon hallitus on leikannut kovalla kädellä pienituloisten lapsiperheiden saamia tukia. Monet ovat ehkä ihmetelleet, miten tällainen on käynyt väestönvaihtoa pelkääville ja etnonationalistista ideologiaa ajaville perussuomalaisille?
Ehkä perussuomalaisten ajatuspajoissa on rohkaistuttu ulkomaisista esimerkeistä. Väestönkasvuun voidaan päästä myös huonontamalla systemaattisesti pieni askel kerrallaan naisten asemaa Suomessa. Ensin voidaan lopettaa vaikkapa aikuiskoulutus, sitten rajoittaa terveydenhuollon kustannuskriisiin vedoten ehkäisyvälineiden saantia ja vaikeuttaa abortin saamista korottamalla valikoivasti julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuja ja vähentämällä palvelupisteitä. Puolan Laki ja oikeus puoleen ja Yhdysvaltojen republikaanien arsenaalista löytyy varmasti kahmalo kaupalla koeteltuja keinoja tähän.
Ehkä perussuomalaiset haluavat saada naiset kuriin ja järjestykseen, sinne omalle paikalleen hellan ja nyrkin väliin myös siksi, että tahtomattaan lapsettomia miehiä on nykyisin selvästi enemmän kuin tahtomattaan lapsettomia naisia.
Toki lapsettomista naisistakin valtaosa on lapsettomia tahtomattaan. Ensimmäinen lapsi hankitaan Suomessa keskimäärin yhä vanhempana. Biologinen kello tikittää, mutta ei vain kohdullisille. Näyttämölle astui tässä vaiheessa hänen yläisyytensä spermium. Pitkässä monologissaan Tanjalotta Räikän tulkitsema siimahäntä pauhasi siitä, miten kurjasti miehet kohtelevat siittiöitään.
En täysin vakuuttunut housuntaskussa radioaaltoja säteilevän kännykän turmiollisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että miesten siemenesteen laatu on huonontunut kaikkialla maailmassa. Vauraissa länsimaissa siimahäntien kyvyt ja kunto suoriutua pitkästä kilpauinnista vaginan perukoilta munajohtimiin on suorastaan romahtanut.
Ilmeisesti elinympäristömme alati lisääntyvä kemikalisoitumien vaatii veronsa. Myös muodilla saattaa olla osuutta ilmiöön. Miehet ovat hautoneet muniaan liian kireissä vaateissa aina niiltä vuosisadoilta asti, kun he vaihtoivat ylös nivuksiin asti ulottuvat sukat eli housut ja tunikan kireisiin työhousuihin.
Huomiota kabareen tekijät olivat kiinnittäneet myös alati kehittyviin lisääntymistekniikoihin. Keinohedelmöityksillä on hintansa ja alan yrityksillä hinnoitteluvoimaa. Lapsettomuus on toisille valinta ja toisille äärettömän suuren surun aihe. Tässä osassa esitystä me katsojat saimme myös ihailla Kerttu Opuksen hienoa sirkustaidetta munasoluun liittyvässä tarinassa.
Tässä ei voi kerrata kaikkia Näykin ja kumppaneiden näkyviksi tekemiä teräviä huomioita. Synnytystalkoot on pullantuoksuinen teatteriherkku, joka kannattaa kokea itse. Monet raskauteen, odottamiseen ja synnyttämiseen liittyvät vinkit me saimme ikään kuin suoraan ”hevosen suusta”.
Esitys alkoi taikinan vaivaamisella. Sitten tätä taikinaa nostatettiin, siitä letitettiin pullapitkoja ja nämä pitkot paistettiin kahdessa näyttämölle tuodussa uunissa. Esitys päättyi yhteisiin pullansyöntijuhliin, joihin yleisökin sai osallistua.
Pulla uunissa tai pullat uunissa on tavallinen raskaudesta käytetty kiertoilmaisu. En löytänyt sanonnalle tai sen eri variaatioille etymologista selitystä. Voin kuitenkin kuvitella, että se on peräisin agraarikulttuurista, sukua ilmaisulle lapsi tuo leivän. Maanviljelyyn perustuvassa omavaraistaloudessa lapset olivat työvoimareservi ja eläkevakuutus, vanhempiensa henkiinjäämisen edellytys. Äitinsä kohdussa kasvava sikiö rinnastui uunissa kypsyvään leipään.
Synnytystalkoot
Teatteri Telakan ensi-ilta 24.2.2024
Konsepti ja ohjaus: Mari-Maija Näykki
Käsikirjoitus ja koreografia: Työryhmä
Esiintyjät: Kerttu Opus, Petra Poutanen, Piki Rantanen, Tanjalotta Räikkä
Musiikki ja äänisuunnittelu: Petra Poutanen
Puvustus: Eila Kauppinen/Työhuone Hengari
Lavastus ja valosuunnittelu: Perttu Sinervo