Meidän kaikkien juuret ovat Afrikassa, mutta kukaan meistä ei ole sieltä kotoisin

Sonya Lindfors on myös meille lappeenrantalaisille tutu nimi.  Hän on tehnyt kaupunginteatterin ohjelmistossa parhaillaan pyörivän Peter Panin koreografian. Ryhmän muut tanssijat ovat Deogracias Masomi, Julian Owusu ja Esete Sutinen. Kuva Zodiak/Uuppi Tirronen
Sonya Lindfors on myös meille lappeenrantalaisille tutu nimi. Hän on tehnyt kaupunginteatterin ohjelmistossa parhaillaan pyörivän Peter Panin koreografian. Ryhmän muut tanssijat ovat Deogracias Masomi, Julian Owusu ja Esete Sutinen. Kuva Zodiak/Uuppi Tirronen

Meidän kaikkien juuret ovat Afrikassa. Se lienee biologinen tosiasia. Silti kukaan ei voi olla kotoisin Afrikasta. Sen nimistä kylää ei taida olla olemassa, ei ainakaan sen nimistä maata tai kansaa.

Meidän identiteettimme rakennuspuita ovat omaiset, suku, kotiseutu, ystävät ja ehkä jossain määrin myös kansalaisuus. Tosin kansallisvaltio on niin nuori keksintö, ettei sitä oikeastaan kannata ottaa tässä mielessä lukuun.

Käsiohjelmassa kerrotaan, että Noir? on kuuden helsinkiläisen taiteilijan matka mustuuteen, mustaan esiintyjyyteen ja identiteettiin.

Jo tässä vaiheessa tekisi mieli väittää vastaan. Minusta Noir? on kuuden taiteilijan matka minuuteen. Meillä jokaisella on oma elämänhistoriamme, joka tekee meistä ainutkertaisia. Minusta Sonya Lindforsin ja työryhmän luoma koreografia nostaa esiin tämän elämän ainutkertaisuuden hyvin kauniilla tavalla.

Ryhmän jokaisella jäsenellä on oma elämäntarinansa. Ehkä koskettavin niistä on tanssija Esete Sutisen tarina. Sutinen kertoo näyttämöllä, miten hänet adoptoitiin Suomeen Etiopiasta vuonna 1985. Etiopialaisessa lastenkodissa, jossa Esete asu varhaislapsuutensa ei tiedetty edes hänen tarkkaa syntymäaikaansa.

Mutta aivan omanlaisiaan ovat myös Lindforsin, rap-artisti ja näyttelijä Deogracian Masomin ja tanssija Julian Owusun elämäntarinat, jotka kukin vuorollaan kävi kertomassa esityksen aikana.

Sillä on merkitystä. Meillä jokaisella on tarve tuntea omat juuremme, kuulua joukkoon. Me haluamme korostaa yksilöllisyyttämme tatuoimalla nahkaamme suurin piirtein samanlaiset tatuoinnit kuin kaikilla muillakin samaan viiteryhmään kuuluvilla yksilöillä on.

Tylyjen asenteiden Suomessa ja maailmassa ihonvärillä on merkitystä. Traagista tietenkin on, jos siitä tulee yksilöä määrittävä tekijä. Teoksen nimessä Noir? (musta, pimeä tummaihoinen) on minusta ihan oikein mukana kysymysmerkki.

Lindfors on myös meille lappeenrantalaisille tutu nimi.  Hän on tehnyt kaupunginteatterin ohjelmistossa parhaillaan pyörivän Peter Panin koreografian.

Muitakin tuttuja nimiä löytyy. Ryhmän äänisuunnittelija on Lemillä syntynyt Hannu Hauta-aho.

Helppoa oman paikan löytämien ei varmasti ole ollut kenellekään. Lindforsin koreografiassa jokainen tanssija hakee esityksen alussa omaa paikkaansa näyttämöllä. Kohtauksen symboliikka on puhuttelevaa.

Sen jälkeen alkaa tapahtua. Esityksessä on ruutia. Valoisaksi sen tekee oivaltava huumori. Esimerkiksi Lindforsin soolossa Pohjan Ankka on sitä saatanan perkelettä oikein olan takaa.

Käsiohjelmassa mainitaan Josephine Barkerin nimi.  Tämä rohkea rasismia ja fasismia vastaan taistellut taiteilija sopii varmasti hyvin esikuvaksi, jonka luomaa liikekieltä Lindfors taitavasti siteeraa.